Sisareni 2,5 ja 1v. lapsukaiset olivat yökyläilemässä...monta kertaa olen toivonut
omat lapseni takaisin pieniksi mutta aimo annos realiteettiterapiaa palautti maan
pinnalle. Kyllä elämä on aika helppoa lasten ollessa jo isoja...
Toki mietin nukuttaessani 1v. sylissäni illalla että onko maailmassa mitään niin
kaunista kuin pieni viaton lapsi...viideltä aamulla jonkun pienen unenpätkän jälkeen
samaisen siloposken karjuessa täysin palkein jolloin 2,5v. nousi ylös ja sanoi helätään...
tunne oli epätoivoinen...mutta siskoni halaus ja kiitos " tää tuli tarpeeseen" korvasi monin
verroin menetetyt yöunet... Ja arvatkaapa mitä rallia kaksikko veteli mun antiikkisilla nukenvaunuilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti