Sydämen polku

Katson parhaillaan televisiosta nenäpäivän keräystä ja itkeä pillitän, uskomatonta että jossain kuolee lapsia malariaan ja meillä on kaikkea enemmän kuin tarpeeksi! Tuntuu käsittämättömältä miten epäreilua elämä on.Mun mielestä meillä jokaisella on velvollisuus auttaa toinen toisiamme ihan sama onko hätä kuinka kaukana. Mä yritän laittaa tasaisesti rahaa joka kuukausi erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin vasta sen jälkeen voin hyvällä omatunnolla laittaa rahaa kaikkeen turhaan ja yritän silloinkin miettiä että tarviinko todella kymmenennet sohvatyynyn päälliset olohuoneeseen vai ompelisinko itse joistain vanhoista kankaista niinkuin esimerkiksi ihanista mummonlakanoista saa tosi kivoja tyynypäällisiä. Myönnän että oon aikamoinen harakka kaikenlaisen kauniin tavaran perään mutta tietysti täytyy myös tukea erilaisia yrityksiä että tää yhteiskunta pyörii ja yrittäjätkin saavat elantonsa...mä oon haavellu että joskus mä lähden vielä vapaaehtoistyöhön johonkin mutta ennen sitä ainoa keino auttaa on rahalla...ps.tässäyksi tekemäni lakana-tyynyliina...