lauantaina







Puran tässä monia päätöksiä, uskomuksia. Ehdottomia totuuksia joita olen itsessäni rakentanut. Olen aina ollut hyvin henkinen, syvällinen. Tutkinut elämää ja itseäni ja halunnut ymmärtää ihan kaiken. Sen miksi tänne synnymme. Mistä on kysymys ihan oikeasti. Lapsesta saakka on matkassani kulkenut enkeleitä, olen tuntenut johdatusta ja  selittämätöntä suojausta ympärilläni. Jo lapsena kyseenalaistin ihan kaiken, pidin aikuisia ymmärtämättöminä ja kuuroina ja sokeina. Aistin asioita tosi herkästi ja taisin jotenkin nähdä kulissien taakse. Pelkäsin paljon, jotain mitä en osannut selittää tai ymmärtää. Mummoni ja isosisäni joka oli pappi saivat minut rauhoittumaan hetkessä kertoen ettei ole mitään pelättävää, että taivaan isä suojelee. Luimme aina iltarukouksen mummolassa ja sain siitä valtavaa lohtua. Kasvaessa uskonto alkoi tuntumaan ahdistavalta ja rajoittavalta, ymmärsin johdatuksen ja suojelun ympärillläni mutta koin ettei sillä ollut mitään tekemistä uskon kanssa jonka ihmiset olivat rakentaneet. Minun Jumalani ei määräillyt, tuominnut tai rajoittanut ihmisen vapaata tahtoa. Kaikkien kummallisten näkyjen ja viestien myötä joita olen tuntenut koin valtavan herätyksen. Sisälläni läikähti sellainen atomipommi että sen energialla voisi valaista koko maailman. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa totuutta, emme millään pysty ihmistasolla ymmärtämään kaikkia maailmankaikkeuden ihmeitä eikä tarvitsekkaan. Ainoa tehtävämme on puhdistaa sisimpämme, olla täysin vapaita ja onnellisia. Ymmärtää ettei ole mitään muuta kuin rakkaus. Kaikki muu on illuusioita. Rakkaudessa emme koskaan vahingoita mitään elävää, emme tunne vihaa tai katkeroidu. Annamme jokaisen tehdä omaa matkaansa, omalla tavallaan. Kiitos siitä että saan muuttaa mieleni ja jatkaa tätä blogia...sisälläni on niin suuri rakkaus ja polte jakaa ihmisille sitä mitä löysin...
polun sydämeen jota olen aina etsinyt. Kotiin


2 kommenttia: