lauantaina



kuva Katri Somerjoki

kuva Katri Somerjoki

kuva Katri Somerjoki



Minut kuvasi Katri Somerjoki

Pääsen itse kameran toiselle puolelle, hetkeksi leikkimään, kohtamaan itseni näkemään ja tuntemaan miltä tuntuu olla niin alasti kameran edessä. Mietin asua johon haluan pukeutua, sen pitää olla itsetehty jotain joka kertoo minusta. Ompeleminen kaavojen ja sääntöjen ja ohjeiden kanssa ei tunnu vapaalta. Luovuudelta jota etsin. Päästän sisäisen villin ompelijani liikkeelle. Hullu joka on sitä mieltä että säännöt on tehty rikottavaksi. Ompelen ilman kaavaa, revin palasia kankaista ja pitseistä joita ompelen sinne tänne. Kuuntelen musiikkia ja laulan samalla. Tunnen uskomattoman riemun ja voiman. Mun tapa tehdä, mun mekko, mun elämä. Samalla sanoitan uusiksi suomalaisia melankolisia lauluja jotka ammentavat sanomansa surusta, ahdistuksesta, rikki menneestä sydämestä. Onko ihme jos kansa joka laulaa tuskasta, jonka kannustuslauseet ovat luokkaa se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa, itku pitkästä ilosta jne. uskoo olevansa pieniä ja heikkoja. Onko ihme jos ei uskalla uskoa unelmiinsa ja itseensä. Päätän siltä istumalta muuntaa myös sanonnat uuteen uskoon. Se joka kuuseen kurkottaa saattaa sinne katajaan kapsahtaa mutta mitä helvetin väliä sillä on! Ainakin uskalsin yrittää!

Ps. allekirjoittanut kertoo palan matkastaan tän päivän Ilonassa. on se jännää!

2 kommenttia:

  1. Ja itku pitkästä ilosta...niinhän se on ollut, mutta ei tarvitse enää olla. Noi vanhat "viisaudet" on tosiaan aika masentavia. I-ha-na toi sun mekko!

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Vanhaa ajattelua joka ei rakenna parempaa itsetuntoa tai luottamusta maailmaan. Pidän itsekin kovasti tästä mekosta, ideoita pursuaa ihaniin riekaleasuihin :)

    VastaaPoista