maanantaina





Etsimme kuumeisesti asioita. Juttuja jotka auttavat meitä omalle polullamme eteenpäin. Niitä asioita jotka saavat meidät ymmärtämään miksi olemme tänne syntyneet. Käytämme valtavan määrän aikaa, rahaa ja energiaa elämän suorittamiseen. Elämän jonka luulemme muodostuvan ulkoisista asioista. Silti sisällä lyö tyhjää, ääni huutaa että on oltava jotain muutakin. Joku arvo ja saavutus josta emme saa kiinni. Olen kohdannut polullani valtavan määrän ihmisiä jotka etsivät kaikki samaa asiaa. RAKKAUTTA. Sisällä huutaa tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Mikään tutkinto, uusi talo tai auto ei korvaa rakkautta. Olemme ehkä tunteneet joskus rakastumisen tunteen, nähneet miten valtava kipinä ihmisen sisään syttyy siinä huumassa. Kokeneet että siinä tilassa mikään vastoinkäyminen ei tunnu missään, ei ole niin korkeaa aitaa josta emme kiipeäisi yli. Yhtä nopeasti kun liekki syttyi osaamme myös sammuttaa sen. Alkaa uskomaan että muut arkiset asiat ovat tärkeämpiä kuin tuo rakkaus. Meillä ei ole aikaa rakkaudelle ja romantiikalle koska annamme energiamme kaikelle muulle. Emme tunnista kuka on se kumppani jonka kanssa minun liekkini saattaisi palaa kaikkein kirkaimmin koska emme tunnista edes omaa itseämme.

Entä jos rakkaus olisikin se ainoa oikea, uskonto, ammatti, saavutus.  Korkein henkisyyden muoto. Kaikki muu toisarvoista. Mitä jos rakkaus synnyttäisi sisäisen luovuuden kipinämme, auttaisi meitä luomaan uskomattomia asioita. Tuli joka palaa sisälläni, rakkauden liekki jonka löysin sattumalta. Vastaus kaikkeen mitä olen etsinyt pyytää minua ompelemaan pitsiliivejä. Näkemään rakkautta ja romantiikkaa ihan kaikessa ja jokaisessa. Suuntamaan jokaisen tekoni ja ajatukseni rakkauteen.
Hoidan nuorta miestä jonka elämää ovat päihteet ja väkivalta. Pojan joka sanoo ettei usko mihnkään. että olisi mieluummin pihalla poimimassa käpyjä kuin energiahoidossa. Tunnen kipeän panssarin nuoren miehen ympärillä, suojan joka auttaa vihaamaan. Puran lempeästi panssaria ja näen kauniiseen sydämeen. Kerron mitä näen ja mihin uskoni perustuu. Mihin kaikki perustuu. Että ei ole mitään muuta kuin rakkaus, se on ainoa uskontoni. Kyyneleet tulvahtavat kovan nuoren miehen silmiin ja kuulen sanat jotka pudottavat minut polvilleni kiitollisuudesta. Pitikö mun odottaa 27 vuotta kuullakseni tuon mitä olen aina etsinyt. Vastaan että piti. Että jokainen harha askel ve meidät kohti sitä miksi olemme tänne syntyneet: RAKASTAMAAN.

4 kommenttia:

  1. AnsaitsematonRakkausMeidänOsaksemme. Suurin rakkaus. Sen rakkauden alla jaksaa rakastaa. Niin minä ajattelen. Yksi ON suurin ja se ON rakkaus! Silti en itse usko energiakenttiin:)
    Iloa ja rakkaudentäyteisiä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus <3 Niin totta!!!
    Iloista viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Tinttarus ihania rakkauspolkuja tiellesi <3
    Tanskuliini samoin sulle paljon paljon hyviä asioita :)
    Suvi <3 <3 <3

    VastaaPoista