Pakkohan ne oli eläviksi saada, Elviira ja Elbimbo. Nuo hahmot jotka kummittelevat mielessäni. Kuvassa Elviira kertoilee peikko-pojulle tarinoita ihmisistä...suut on vielä maalaamatta mutta lupaan että pojulla on suu hämmästyksestä pyöreänä kuunnellessaan...
Ihmismaassa on juuri vietetty juhannusta. Kesän kauneinta juhlaa,
silloin kohtaloaan rohkeimmat uhmaa. Ne juo niin paljon taikalientä että saa supervoimat ja päässä pyörii.
Vain vahvimmat selviää kaikista haasteista joita ne kohtaa.
Ne opettaa jo ihan pienimmillekkin tätä hienoa perinnettä.
Juo taikalientä kuin vettä.
Ne pitää älämölöä halailee toisiaan ja huutaa, kohta valloitetaan tää planeetta. Me ollaan roduista viisain, meidän luonto on kaikkein kiivain...
No en kommentoi sen enempää kuin että tulipahan juhannuksena todettua kulttuurimme hienoutta ja ihmeteltyä montaa asiaa...
Tajusin etteivät lapset tarvitse opettavaisia satuja vaan aikuiset...
Näitä kuvia katsellessani ymmärrän miksi mulla on niskat jumissa...
Mukavan näköiset hahmot :)Ennen tota viimestä lausetta just aattelin että tuo taiteilu saattaa käydä niskoihin !
VastaaPoistaRiitta joo kyllä käy :) ehkä se että korjaa työasentoa vois olla edelletys sille että tää säilyy tää maalausinto :)
VastaaPoistaHienot hahmot oot luonut...ehkäpä joku päivä tää satukirja on myynnissä jossakin kirjakaupassa. Uskon niin.
VastaaPoistaKiva kuulla, tarinaa kyllä pursuaa niin että saas nähdä mitä siitä kehittyy. Mulla ainakin on hauskaa niitä kehitellessä ;) Usko on hyvä ominaisuus, sillä voi siirtää vuoria ja mun vuori on herättää ihmiset unesta :)
VastaaPoista