perjantaina


Makaan sängyn pohjalla ja sairastan...tauti on tosi raju...kämppikseni säikähtää kun löytää mut taju kankaalla vessan lattialta ja haluaa soittaa
ambulanssin. Tokkuraisena mietin että kuolenko mä nyt, ja siihenkö loppuu tää ikuinen hapuilu ja mä lähden johonkin toiseen tietoisuuteen jossa kaikki on jotenkin kevympää, helpompaa. Paikkaan jossa rakkaus on tärkein arvo.  Jossa millään muulla ei ole merkitystä. Noh en mä tietenkään kuole, tauti helpottaa pikkuhiljaa mutta ravistaa perustuksiani
ja hiljaa maatessa on aikaa ajatella. Mulla ei oo niin väliä missä mä asun sopeudun mihin vain, mutta jos kuuntelen sisintäni ja olen täysin rehellinen itselleni mun sielu rakastaa luontoa, eläimiä, rauhaa, tilaa hengittää.


Paljaita jalkoja maata vasten, puita, kasveja kukkia. Terveellistä puhdasta ruokaa tasapainoa. Oon aina unelmoinut asuvani maalla ja sainkin sitä kokeilla. Eron myötä luovuin unelmastani ja paikasta jota rakastin suuresti, olin siihen valmis koska tunsin että se oli ainoa oikea tie eteenpäin. Samalla luovuin osasta itseäni siitä joka hyppelee paljain jaloin luonnossa.
Vuokrasimme asunnon vain kahdeksi kuukaudeksi jotta olisimme vapaita tekemään uusia ratkaisuja hetken kaupunkielämää kokeiltuamme.
Nautin ajasta todella paljon, ihan kuin olisin ollut pitkällä kaupunkilomalla. Niin juuri, lomalla. Oikea kotini odottaa vielä se on jossain missä asuu ryhmä iloisia onnellisia ihmisiä jotka haluavat elää puhdasta ja suoritusvapaata elämää, luovassa yhteisössä jossa jokainen päivä on suuri lahja. Kuun lopussa taas mennään, kohti uutta. Tiedän että tahti huimaa hitaampien ajatusmaailmaa. Sunnuntaina mennään nimittäin katsomaan vanhaa valtavaa puutaloa, paikkaa jossa puitteet yhteisön luomiselle olisi ihan mielettömät, saa nähdä kuin käy...

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti löydät kotisi - jossain se sinua odottaa. Joskus kestää vähän kauemmin löytää perille, mutta joka mutka ja kiertotie on arvokas - niiden jälkeen osaa paremmin arvostaa löytämäänsä!
    Paranemisia, iloa, aurinkoa ja rakkautta sinne!

    VastaaPoista
  2. Niinpä ja tällä polulla niitäö mutkia on piisannut, en taida olla kovin tasaista polkua itselleni käsikirjoittanutkaan ;)
    Kiitos, täällä jo paistaakin mikä lahja on olla terve! Osaa taas arvostaa :)

    VastaaPoista
  3. Multaa varpaiden välissä, kauniita värejä ja kastetta pellolla... Niitä jo kaipaa tämän talven keskellä. Lämpöä ja paranemisia ja toivottavasti sunnuntaina löydätte jotain superia :)

    VastaaPoista
  4. Mahtoiko sulla olla norovirus :/ Kaamea tauti! Sellainen jonka helposti kaupungista saa... Mahtavaa että on jo parepi olo! :)

    Kyllä se pysyvä maalla asuminen vielä koittaa meille molemmille! Kaupunkieläminen on väliaikaista sellaisille jotka sieltä haluavat pois :) Toivon että sen ihanan puutalon hankkiminen onnistuu!

    VastaaPoista
  5. Riitta juuh, kevät ja kesä tule jo! Toivotaan! Oon ihan varma että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu :)
    Taika en tiedä mikä mutta aikamoinen voima oli taudilla nopea mutta sitäkin tehokkaampi, rutisin juuri sitä ennen että olen lihonut muutaman kilon ja sain todella pikapaaston, huh ;)
    sitä saa mitä tilaa...peukut ja varpaat ristiin!

    VastaaPoista
  6. Mä oon niin maalainen kuin voi vain olla. Asuin jo pitkään maalla,mutta sitten elämä lennätti muualle. Eräällä kerralla sain ihan hirveän ahdistuskohtauksen, kun tultiin mökiltä Helsinkiin. Siitä alkoi tie, joka johti nyt täällä maalla-asumiseen. Remppa kesken ja alkoi väsyttää... Oli vähän raskas vuosi muuttoineen ja vähän murhettakin. Nyt yritän heräillä uudelleen ja eiköhän sitä tarmoakin riitä hommien läpiviemiseen.

    Pidän talvesta ja etenkin syksystä, mutta kyllä tuoksui ihanalle keväälle kun menin hevoset päästämään ulos aamusta.

    Ei tätä fiilistä voita mitään, kun saa luonnon keskellä rauhassa asua. Sielu lepää!

    Toivottavasti löydätte mukavan kodin! Jos tarvitset apua arvioimaan rakennuksen kuntoa, niin ystäväni voi auttaa.

    Sari R-E

    VastaaPoista