Sydämen polku

Joudutte nyt kattelemaan taas näitä kuvia kun en oo hetkeen kuvaillut mitään, on ollut paljon puuhaa ja touhua ja taas isoja päätöksiä...olen nyt luopunut myös lopullisesti kampaamostani ja uusi energinen tyyppi jatkaa rakkaan projektini kanssa. Myös tavaroiden hävittämisessä on ollut aika homma, en ymmärrä miten kamaa voi olla niin paljon. Mietin että kaikkea sitä kerätäänkin, säästetään ajatuksella ehkä tätä vielä tarvitsee...sama taitaa olla elämänkin kanssa, haalimme itsellemme kaikkea sellaista millä emme lopujen lopuksi tee yhtään mitään. Ja lopulta olemme jumissa omassa elämässämme kaiken keräämämme keskellä, aika hassua sanoisin :) Viihdytän itseäni ihan arkielämän toilauksillani...en ymmärrä kuinka jollekin sattuu niin paljon kummia hassuja asioita. Haen kitarani huollosta kun taannoin sain kielen siitä poikki...ostan kiireellä automaatista junalipun hetkellä jolloin näen junan jo tulevan asemalle...junassa huomaan ostaneeni junalipun tiettyyn määrättyyn pendoliinoon ja olen siis väärässä junassa, lisäksi olen änkeytynyt bisnesvaunun eteistilaan jätti kitara selässäni ja yksi iso laukku mukanani. Salkku tyypit mulkoilevat pahasti kun väistelen ja pyytelen anteeksi selitellen että sori mähän tukin tän koko vaunun ;) Samalla mua naurattaa ihan hirveästi ja pelkään että konduktööri tulee tarkastamaan lippua. Lisäksi maksoin junalipusta Tikkurilasta Helsinkiin yli 13€...päätän kävellä kämpilleni rangaistukseksi mokomasta holtittomuudesta. Huomaan herättäväni huomiota jopa kaupungissa, ihmiset katselevat menoani pitkään. Hmmm. ehkä mun ei tarvitse ryhtyä muusikoksi riittää että surffaan pitkin stadia kitaralaukun kanssa ja esitän että osaan soittaa? Nyt mä lähden tekemään yhden täysin kreisin asian...en pysty estämään itseäni vaikka olen taistellut monta päivää vastaan,,,paljastan sen tulevaisuudessa jos kehtaan ;) Ihanaa viikonloppua kaikille höpsöille!