maanantaina

                                                   JUMISSA....

Elämässä on jaksoja jolloin kaikki tuntuu olevan off-tilassa...Käyt asioita sisäisesti läpi ja ulospäin vaikuttaa siltä kuin mitään ei tapahtuisi. Olen oivaltanut että tie hoitajaksi onkin omien sontien tonkimista...osa minusta haluaisi pistää koko prosessin poikki sulkea kanavat ja olla vaan sitä mitä kutsutaan "normaaliksi".  Se osa joka riemuitsee tästä matkasta on kuitenkin niin vahva ettei anna periksi vaikka mitä tulisi vastaan. Harjoittelen hoitamista ja opin joka kerran paljon hoidettaviltani. En ole siis antajan roolissa vaan saajan, tunnen syvää kiitollisuutta jokaisesta ihmisestä jonka saan kohdata. Erityisesti iloitsen nuorista ja lapsista joita saan hoitaa. Heissä on jotain käsittämättömän viatonta ja pyhää ja mietin usein mitä kaikkea energiahoitamisella voitaisinkaan tehdä huonosti voivien lasten ja nuorten auttamiseksi...Nämä ihanuudet kun ovat paljon vastaanottavaisempia kuin moni aikuinen joka on jo asettanut suojakilvet ympärilleen. Olen aina tuntenut ja tiennyt että koen voimakasta yhteyttä juuri lapsiin ja nuoriin ja on mahtavaa ymmärtää miksi. Oma sisäinen vallaton peppi-pitkätossuni saa silloin olla juuri sitä mitä on, ei tarvitse "esittää" aikuista joksi ei vain tunne tarvetta tai halua kasvaa. Suren yhteiskuntaa jossa aikuiset ovat pääasia omine haluine ja tarpeineen ja lapset yrittävät jotenkin kasvaa mahdollisimman nopeasti samankaltaisiksi. Ikäänkuin vallattomuus ja naivius olisi vika joka tulee selättää mahdollisimman nopeasti. Energiahoidan nuorta joka on kuin iloton aikuinen kaikkine huolineen ja suorituspaineineen...annan "kotiläksyksi" tehtäviä löytää oma sisäinen lapsensa nauraa paljon ja tehdä hulluja juttuja. Seuraavan kerran kohtaan jo ihan toisenlaisen nuoren. Hymy on herkässä ja olemuksessa on ihanaa vallattomuutta silmät säteilevät ja vitsailemme yhdessä. Jälkeenpäin vuodatan riemun kyyneliä....ajatella jos tämä olisi se keino auttaa näitä lapsia ja nuoria? Palauttaa huolettomuus ja ilo takaisin, auttaa kehoa ja mieltä löytämään uusi suunta elämälleen? Tepsii myös meihin aikuisiin!

5 kommenttia:

  1. Mä ihmettelinkin oleks ihan "mummoutumut" pienen kullanmurusi kera, mutta ei, sinähän parannat tätä maailmaa, lapsi kerrallaan!
    Hienoa!!

    Voi kun me muistettaiskin aina pitää se sisäinen lapsemma matkassa mukana!

    VastaaPoista
  2. Pepi olen mä vähän mummoutunutkin :) Ihaninta maailmassa!
    Sisäinen lapsi on avain ihan kaikkeen, ei koskaan hukata sitä!

    VastaaPoista
  3. Olipas jännää lukea ajatuksiasi, tökkäsit sisälläni johonkin, joka reagoi: PITÄISKÖ MUN USKALTAA? OISKO TOI AVAIN TOTEUTTAA NE OMAT HAAVEET? Ihan kuin joku olis rapsutellut taas sitä pintaa (=vakituinen, turvattu työpaikka ja parin kymmenen vuoden päästähän se eläkekkin sitten tulee jne.) ja hupskeikkaa, siellähän se unelma toisenlaisesta työstä ja elämäntavasta yhä on! Voi kun olisi rohkeutta astua tuntemattomaan ja uskallusta elää tää ainoa elämä sillä tavalla kuin haluaisi ja hyväksi kokisi.

    VastaaPoista
  4. Hei anonyymi! Teen muuten vielä muutamia harjoitus kaukohoitoja opiskeluun liittyen...jos tunnet sydämen kutsua ja haluat kokeilla ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse :)Polku omiin unelmiin on mahtavin matka mitä voi itselleen suoda!

    VastaaPoista
  5. niin totta siskoseni <3 en ymmärrä miksi pitäisi edes kasvaa "aikuiseksi" jäykäksi ja tiukkapipoksi??? tai onko se edes mikään aikuisen mittari ja kuka kumma sen on luonut??? ja hei kaikista mahtavinta on huomata kun uskaltautuu heittäytymään elämässä alkaa nähdä kaikki sen kirjavat värit ihan uusin silmin :)

    VastaaPoista