Sydämen polku

Eilen paineli aamulenkillä yksi kylähullu joka kulki koko matkan
suu auki hämmästyksestä...onko luonto tänä keväänä poikkeuksellisen
vihreä ja kaunis vai kiinnitänkö mä oikeasti asioihin nyt vasta huomioni
ihan aidosti ja kunnolla. Mut valtasi ihan käsittämätön riemu siitä että mun
linssejä on hieman kirkastettu ja mä koen kaikki asiat niin paljon voimakkaammin...

Eilen olimme myös ihanissa kastejuhlissa joissa lapsen vanhemmat olivat 17 ja 18vuotiaita...
Olin itse samanikäinen äidiksi tullessani ja mua liikutti syvästi nähdä että on ihan
samantekevää onko äiti 17 tai 37 silti äidinrakkaus ja hehku lapsen ja äidin välillä on
ihan sama.
Eilen mä luova taiteilija...aloin tekemään siskolleni äitiys-mekkoa...ilman kaavaa
ja kokemusta...tietysti. Ihana ajatella että mun tuleva siskontyttöni tai poikani on suojassa
mun ompeleman trikoo-virityksen sisässä. Ja Sanna sun levenevä takamuskin (;
se oli nimittäin siskoni huoli no.1 kun kerroin ompelevani mekkoa että tee tarpeeksi iso
että peräkin mahtuu (: No tottakai eihän odottavan äidin sovi vilautella...hahaa

Eilen mä katsoin elämäni jännittävintä jääkiekko-matsia mä nimittäin koko pelin ajan
"loitsusin" mielessäni suomen joukkuetta ja kuvittelin meidän maalin eteen näkymättömän
suojan ettei ruotsi saa maaleja. Mä olin ihan puhki kun peli oli ohi ja kun mieheni hämmästeli
Suomen voittoa mä hymyilin vienosti että mä vähän avitin poikia. Olisitte nähneet ukon ilmeen
kun hän kysyi multa silmät pyöreänä että oot sä oikeasti sitä mieltä että suomen mm-kulta on
sun ansiota? Johon mä vastasin että JOOO (;
Saa nähdä milloin se toimittaa mut johonkin pehmustettuun turvalliseen paikkaan vähän
lepäilemään ja miettimään asioita...ennen sitä mä ehdin vielä vaikka kuinka seköpäisiä juttuja (: