lauantaina


Onhan päivä vielä huomennakin...



Mä julistan yhden naisen sodan vastaan tätä nykymaailman menoa,
kaikki voi ihan helv... huonosti ja valittaa kiirettä ja stressiä.
Mä oon ruvennut oivaltamaan että koko maailmaa en voi muuttaa
mutta omaa elämääni voin. Mä voin sanoa ei mä en pysty/ halua / kerkeä
tekemään kaikkea sitä mitä voisin. Mulle on paljon tärkeämpää istua yksin
hetki rauhassa kuin täyttää aikatauluni liian täyteen. Meillä on tunne että kaikki
pitäisi ehtiä tehdä just tänään miksei asioita voi jättää myös huomiselle? Katsokaa
miehiä...kuinka monen oot kuullu valittavan ainaista kiirettä? Niillä on aina aikaa
asioille joita me naiset ei välttämättä ihan ymmärretä...kuten ruohonleikkureille...
ööö.vähän pitkä tarina mutta lyhyesti...mun mieheni harrastaa( tai siis järjestää)
ajettavien ruohonleikkureiden 3-tuntisia le mans kisoja...juu mäkin mietin kun
aikoinaan kuulin ideasta että ei voi olla totta pitäisköhän tolle tilata valkotakkiset.
Posket punaisena ynähtelin kun joku kysyi että onko se sun miehes joka järjestää niitä
ruohonleikkuri-kisoja? Jätkät on innoissaan touhunnut jo monta vuotta ja homma on laajentunut
niin että mukana on jo kilpailijoita, Virosta ja englannista (ja väittävät meitä Suomalaisia hulluiksi
Englannissa tää on varmaan jo kansallislaji) Että sillain, kisoja on MONET vuodessa ja meidän lomasuunitelmat
ja muut pikkujutut määräytyy niiden mukaan...että ens kerran kun mulle olis joku kiireellinen
homma saatan olla järjestämässä maailman ensimmäisiä sähkövatkaimien kestävyysvatkaus-kisoja
ja voi olla että ne vietetään jossain lämpimässä maassa kun vatkaimethan hyytyy täällä pakkasessa. Paras vatkaaja
voittaa uuden tuliterän vatkaimen? Onko innostuneita?
Posted by Picasa

4 kommenttia:

  1. Minun elämäni "kiireet" pysähtyivät vajaa kolme vuotta sitten... Sen mukana myös elämän arvojärjestys.
    Eihän ruohonleikkuri kisat nyt mikään paha asia ole! Varmaan minunkin mieheni voisi osallistua niihin... -Kolmas ruohonleikkuri menossa tämän n.7 vuoden aikana kun olemme tässä asuneet...
    Sähkövatkaimien kestävyys kisaan voisin osallistua ;-) Tosin omallani en palkinto sijoille pääsisi, -lämpimästä paikasta huolimatta... ;-)

    VastaaPoista
  2. Hei Titti! Mä oon niin pahoillani sun menetyksestä ja kaikkien muidenkin rankoista kokemuksista. Tuntuu että haluan omalta osaltani jotenkin "RAVISTELLA" ihmisiä hereille jus siihen mikä elämässä on tärkeää. Ruohonleikkuri homma on ehdettomasti ihan harmitonta oli pakko kirjoittaa sarkastiseen sävyyn kun oon kiusannut "poikia" niiden harrastuksesta ja uhonnut että mä kirjoitan teistä vielä blogiini...kisoja on viidet vuodessa että aika isoksi on homma paisunut tästä johtuen tuo sarkastinen sävy (; Ja hei huonomallakin vatkaimella voi päästä hyvää lopputulokseen kunhan uskoo tarpeeksi (;

    VastaaPoista
  3. Ja mikäs tää teksti oli, hauskimmasta päästä taas!!! Kyllä sä oot hauska tyyppi, ei varmaan käy aika pitkäksi sun seurassa. Titti: Nauru loppui lyhyeen tekstin jälkeen kun huomasin kommenttisi. Mun täytyisi opetella taito pysähtyä. Joskus voi olla liian myöhäistä, toivottavasti kuitenkaan ei. Elämän arvojärjestystä olisi kyllä itse kunkin joskus osattava ravistella uudella lailla jo ajoissa. Aloitan tänään, en huomenna. Yritän pysähtyä kuuntelemaan mitä lapsella oikeasti on asiaa, katsoa silmiin ja kuunnella. Enkä kiirehtiä jo odottamassa olevaan muuhun tekemättömään asiaan. Tekemättömiä asioita on vino pino ja aina vaan kertyy lisää mutta lapset kasvaa liian nopeaa vaikka välillä toivookin että sais joskus olla rauhassa omin ajatuksineni. ♥ ♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos Miia! Tiedätkö että on jo "puolivoittoa" Kun tajuaa että pitäisi opetella pysähtymistä monet eivät edes mieti moista...Lapset ovat maailman kallein ja tärkein asia ja sydän on verellä kun kuulee äidistä joka on menettänyt lapsensa.

    VastaaPoista