Jostain osui tielleni teksti joka kuvastaa niin hyvin tämän hetken tuntojani lasten itsenäistymisestä:
Minä uskallan jättää sinut yksin ajatuksinesi ja päätöksinesi.
En halua ajatella sinun puolestasi, en holhota sinua ehdotuksillani,
en tietää aina paremmin, mikä on sinulle hyväksi.
Minä uskallan olla tuntematta vastuuta sinusta.
Minä annan sinun löytää oman tiesi, en siksi etten rakastaisi sinua,
vaan siksi että rakastan sinua...
Ja arvaatte varmaan että paperilla kovin helppoa...mutta käytännössä
järkyttävän vaikeaa...edes oma isäni ei vielä osaa tätä taitoa vaan pitää minulle
jatkuvasti "palopuheita" milloin mistäkin ja huolehtii...että ole nyt varovainen...niin kai se on: Kerran lapsi aina lapsi...
Joku kertoi että joku vanhus tyyliin 90v.? oli lastensa (ehkä 70v.) kanssa jossain tilaisuudessa tai juhlissa...ja kun kysyttiin miten meni vastasi että ihan hyvin, mutta lapsia en ota enää ikinä mukaan kun ei ne osaa käyttäytyä...
Sekalaisia juttuja ja oivalluksia, huumoria ja syvällistä pohdintaa. Peppi-pitkätossu elämää ja saduntaikaa, niistä on tämä blogi tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti