JUMISSA....
Elämässä on jaksoja jolloin kaikki tuntuu olevan off-tilassa...Käyt
asioita sisäisesti läpi ja ulospäin vaikuttaa siltä kuin mitään ei
tapahtuisi. Olen oivaltanut että tie hoitajaksi onkin omien sontien
tonkimista...osa minusta haluaisi pistää koko prosessin poikki sulkea
kanavat ja olla vaan sitä mitä kutsutaan "normaaliksi". Se osa joka
riemuitsee tästä matkasta on kuitenkin niin vahva ettei anna periksi
vaikka mitä tulisi vastaan. Harjoittelen hoitamista ja opin joka kerran
paljon hoidettaviltani. En ole siis antajan roolissa vaan saajan, tunnen
syvää kiitollisuutta jokaisesta ihmisestä jonka saan kohdata.
Erityisesti iloitsen nuorista ja lapsista joita saan hoitaa. Heissä on
jotain käsittämättömän viatonta ja pyhää ja mietin usein mitä kaikkea
energiahoitamisella voitaisinkaan tehdä huonosti voivien lasten ja
nuorten auttamiseksi...Nämä ihanuudet kun ovat paljon
vastaanottavaisempia kuin moni aikuinen joka on jo asettanut suojakilvet
ympärilleen. Olen aina tuntenut ja tiennyt että koen voimakasta
yhteyttä juuri lapsiin ja nuoriin ja on mahtavaa ymmärtää miksi. Oma
sisäinen vallaton peppi-pitkätossuni saa silloin olla juuri sitä mitä
on, ei tarvitse "esittää" aikuista joksi ei vain tunne tarvetta tai
halua kasvaa. Suren yhteiskuntaa jossa aikuiset ovat pääasia omine
haluine ja tarpeineen ja lapset yrittävät jotenkin kasvaa mahdollisimman
nopeasti samankaltaisiksi. Ikäänkuin vallattomuus ja naivius olisi vika
joka tulee selättää mahdollisimman nopeasti. Energiahoidan nuorta joka
on kuin iloton aikuinen kaikkine huolineen ja suorituspaineineen...annan
"kotiläksyksi" tehtäviä löytää oma sisäinen lapsensa nauraa paljon ja
tehdä hulluja juttuja. Seuraavan kerran kohtaan jo ihan toisenlaisen
nuoren. Hymy on herkässä ja olemuksessa on ihanaa vallattomuutta silmät
säteilevät ja vitsailemme yhdessä. Jälkeenpäin vuodatan riemun
kyyneliä....ajatella jos tämä olisi se keino auttaa näitä lapsia ja
nuoria? Palauttaa huolettomuus ja ilo takaisin, auttaa kehoa ja mieltä
löytämään uusi suunta elämälleen? Tepsii myös meihin aikuisiin!
Mä ihmettelinkin oleks ihan "mummoutumut" pienen kullanmurusi kera, mutta ei, sinähän parannat tätä maailmaa, lapsi kerrallaan!
VastaaPoistaHienoa!!
Voi kun me muistettaiskin aina pitää se sisäinen lapsemma matkassa mukana!
Pepi olen mä vähän mummoutunutkin :) Ihaninta maailmassa!
VastaaPoistaSisäinen lapsi on avain ihan kaikkeen, ei koskaan hukata sitä!
Olipas jännää lukea ajatuksiasi, tökkäsit sisälläni johonkin, joka reagoi: PITÄISKÖ MUN USKALTAA? OISKO TOI AVAIN TOTEUTTAA NE OMAT HAAVEET? Ihan kuin joku olis rapsutellut taas sitä pintaa (=vakituinen, turvattu työpaikka ja parin kymmenen vuoden päästähän se eläkekkin sitten tulee jne.) ja hupskeikkaa, siellähän se unelma toisenlaisesta työstä ja elämäntavasta yhä on! Voi kun olisi rohkeutta astua tuntemattomaan ja uskallusta elää tää ainoa elämä sillä tavalla kuin haluaisi ja hyväksi kokisi.
VastaaPoistaHei anonyymi! Teen muuten vielä muutamia harjoitus kaukohoitoja opiskeluun liittyen...jos tunnet sydämen kutsua ja haluat kokeilla ota rohkeasti yhteyttä sähköpostitse :)Polku omiin unelmiin on mahtavin matka mitä voi itselleen suoda!
VastaaPoista