Olen paljon pohtinut oman elämänmuutoksen myötä nyky-yhteiskuntaa sen arvoja ja systeemejä. Tuntuu että ihmisiä pelottaa ja suututtaa kovasti se jos joku haluaa uida vastavirtaan ja elää omaa elämäänsä erilailla kuin mihin on totuttu. Ihan kuin olisi jotain julkista riistaa elämänsä ja tekemiensä muutosten kanssa...ymmärrän jollain tasolla että sivusta katsottuna näyttää siltä että menettää "järkensä" laiskistuu ja kieltäytyy juoksemasta muiden määräämää tahtia. Mietin usein itsekin tuntiessani eläväni ihan muulla planeetalla kuin muut että onko kyse siitä että minä tulin hulluksi vai onko muu maailma sekaisin? Ympärillä kuuluu kummallisia kommentteja siitä että mitä sä teet jos et tee töitä joka päivä, millä sä elät? Yksi suurimmista muutoksista omassa ajattelutavassani on ollut luopua kantamasta huolta rahasta ja pärjäämisestä...tai ajattelutavasta työn teosta. Asioita voi nähdä ja tehdä niin monin erin tavoin. Onko meidät luotu tähän maailmaan siksi että ehtisimme tehdä mahdollisimman paljon töitä hankkia omaisuutta ja kuolla pois. Onko tosiaan niin että elämän tärkein päämäärä on suorittaa asioita tietyllä tavalla? Vai olisiko tälle kaikelle joku ihan muunlainen tarkoitus kuin kaikki jolla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä? Ihmetellään miksi perheet voivat niin huonosti, päivitellään miksi lapset ja nuoret syrjäytyvät...mihin on kadonnut järki tästä kaikesta, miksi yksinkertaisista asioista pitää tehdä niin hirveän monimutkaisia? Mietin mikä on ihmisen yksinkertaisin perustarve ja tarkoitus? Onko se se mitä teet työksesi tai miten hienon talon tai auton omistat? Vai onko se yksinkertaisesti rakastaa ja pitää huolta toinen toisistaan, etenkin lapsista jotka ovat meidän kaikkien tulevaisuus, uusi viisaampi sukupolvi joka osaisi tuoda erilaista ajattelua tähän sekopäiseen maailmaan ja yksinkertaistaa näitä asioita. Palauttaa välittämisen ja rakkauden tälle planeetalle, luopua kaikesta missä ei ole mitään sisältöä.
On jännittävä saada ihmisten onnitteluja isoäitiydestä ja kuulla kaikenlaisia kommentteja...että eikö ole ihanaa kun saa vain nauttia vauvasta eikä tarvitse kantaa vastuuta niin kuin omistaan? Mä en oikein suoraansanottuna ymmärrä tätä kommenttia? Luopua vastuusta,miksi mä haluaisin luopua vastuusta jotain niin ihanaa kohtaan kuin lapset?
Mun mielestä kaikki lapset ovat ikäänkuin meidän kaikkien vastuulla ja oli se sitten äitiys, isovanhemmuus, tai mikä tahansa rooli lapsen elämässä mä en voi kuvitella mitään niin tärkeää ja hienoa...sitäpaitsi lapset ovat ihan käsittämättömän aitoja ja rehellisiä ennenkuin heidät saadaan "aivopestyä" siihen miten pitää käyttäytyä. Ehkä siksi lapset saattavat myös ärsyttää kun koskaan ei tiedä mitä pienestä suusta seuraavaksi ilmoille putkahtaa...kuten Kristian 6v. kaverini poika joka kysäisi minulta muina miehinä kesken ruokailun...miksi sä oot eronnut? Meinas ensin mennä ruoat väärään kurkkuun kun en ollut valmistautunut niin suoraan kysymykseen...mietin hetken kuumeisesti vastausta ja totesin vain takaisin; Että siksi kun meidän lusikat eivät sopineet samaan laatikkoon. Kristian jatkoi syömistä tyytyväisenä että ilmeisesti vastaus tyydytti uteliaisuuden. Siinä näette lapset ovat myös paljon armeliaampia kuin aikuiset...silloinhan se on ihan selvähomma jos lusikoita on liikaa että ne jaetaan kahteen eri laatikkoon! Mitä sitä turhia vatkaamaan?
Olen kyllä niin samaa mieltä. Kohta minultakin aletaan kysellä, että koskas aion mennä töihin. En aio mennä. Eihän sinne töihin saa lapsen kanssa mennä. Että pitäis antaa lapselle hyvä elintaso... Eikö läsnäoleva äiti ole enemmän? Voi tätä maailmaa.
VastaaPoistaAsuispa kaikissa edes IhanPieniIloinenKapinehenki :D
VastaaPoistaMaailma voisi olla parempi ja tastusti iloisempi paikka!
Ja oikeassa olet, lapset ovat parasta maailmassa, omista lapsista on vastuu, toisen lapsista se vastuu on vielä suurempi -ja näin sen pitää ollakin.
Se, että voi antaa lapsen vanhemmalleen ilolla ja itse huokaista, sekin on oikein ja niin senkin pitää olla.
Kaikilla meillä on paikkamme ja tarkoituksemme.
Joa ei muuten, niin huonona esimerrkkinä :D
Paljon iloa ja rakkautta elämääsi <3
Hyviä pointteja! <3
VastaaPoistaHhmmm...mietin tota huolettomuutta toimeentulosta, eikös sinulla ole kuitenkin oma yritys? Sellaisessa tilanteessa huolettomana olo on ihan erilaista kuin esim. työttömänä eläminen tai suuren perheen elättäminen...siinä huoli rahasta=toimeentulosta on todellista.
VastaaPoistaElise mun mielestä on ihan mahtavaa että lapsi saa kasvaa rauhassa kotona, olin itse aikoinani viisi vuotta lasten kanssa kotona ja pävääkään en vaihtaisi pois :) Pepi lämmin halaus ja kiitos viisaista sanoista :) Sanna söpöläinen :)
VastaaPoistaAnonyymi juu mutta tässä maassa pienyrittäjänä toimiminen on sikäli mielenkiintoista että pyörittelen nykyään yritystä ihan harrastysmielessä, penniäkään en nosta palkkaa...yhteiskunta nappaa sen verran soman siivun päältä että jos ei itse tee kongreettisesti paljon töitä ei myöskään palkkaa tipu :)
"Kun näette, että kivi on kivi ja paperilappu on paperilappu, ette enää ajattele, että kivi on arvokas timantti tai pidä paperilappua miljardin dollarin shekkinä. Kun näette tämän, muututte." (A. De Mello)
VastaaPoista"Onnellisuus on meidän luonnollinen tilamme. Onnellisuus on pienten lasten luonnollinen tila. He omistavat valtakunnan, kunnes yhteiskunnan ja kulttuurin typeryys turmelee ja tahraa heidät. Onnen saamiseksi meidän ei tarvitse tehdä mitään, koska onnea ei voi hankkia siksi, että meillä on se jo. Onnen kokemiseksi on heitettävä pois harhaluulomme siitä, että tarvitsemme jotain lisää. Elämä on helppoa ja riemullista. Se kohtelee kaltoin vain harhaluulojamme, kunnianhimoamme, ahneuttamme ja haluamme, jotka ovat lähtöisin kaikenlaisiin leimoihin samaistumisesta." (A. De Mello).
Nim. Pitkästä unesta herännyt. :)
Ihmiset ovat kaikki erillaisia, erillaisissa elämäntilanteissa ja erillaisista lähtokohdista. Valitettava totuus on, että kaikki eivät millään voi elää niinkuin haluaisivat. Olet onnellisessa asemassa, että voit tehdä niikuin sinusta hyvälle tuntuu ja varmaan sen tiedätkin.
VastaaPoistaToivotan kaikille ihmisille hyvää kesää ja onnellista tulevaisuutta varsinkin niille joilla ei jostain syystä tällä hetkellä kaikki asiat ole niin mallillaan.
Tiina oot ihan paras! Ja sun blogi! Tervetuloa "henränneiden" kummalliseen maailmaan, huh kuinka sitä onkaan voinut kulkea niin unessa...t.noita-sisko ;)
VastaaPoistaJanne juu jokainen valitsee itse polkunsa ja itselleen sopivan elämän...loppujen lopuksi mahdollisuudet ovat samat meille kaikille, se miten niitä käyttää on se valinta ;) Halauksia!
Ensimmäistä kertaa blogissasi ja jäin heti koukkuun. Sinulla on ihana tyyli kirjoittaa ja niin ihanan positiivinen elämän asenne. Minustakin on toukokuussa tullut mummo. Mummous on ihan parasta =)
VastaaPoistaOlen jo monta vuotta (ehkä aina) ajatellut niinkuin sinä. Lapsista meillä kaikilla on oppimista; sen tiedän äitinä, mummona ja hoitotätinä.
VastaaPoistaIhanaa kesää sinulle rakkaittesi kanssa! :)
Mummo kiva kun eksyit tänne omituisen mummin maailmaan :)
VastaaPoistaMuuttolintu aivan lapset ovat parhaita opettajia...kyllä karisee luulot ja kaikki epäolennainen matkan varrella ;)
Olen vähän kateellinen, että olet jo mummo, siinä on etunsa, että tekee lapset nuorena. Toivottavasti esikoiseni on ajoissa liikkeellä (sitten joskus), että minustakin ehtisi tulla vielä joskus mummo. Ihania kesäpäiviä teille, ihana vauva, ei voi muuta sanoa!
VastaaPoistaMoikka! Ensimmäistä kertaa olen vierailulla blogissasi ja kirjoitus "osui ja upposi". ;-)
VastaaPoistaItselläni on välillä samanlaisia tuntemuksia ympäröivän maailman suhteen. Välillä tuntuu todella ulkopuoliselta ja aivan kuin seuraisi maailman menoa jonkinlaisen kuplan sisältä. Itsellänikin on ehkä hieman poikkeava elämänfilosofia. Kaksi pientä lasta pitävät maanpinnalla, mutta välillä tuntuu vaikealta taistella niitä "vaatimuksia" vastaan, joita yhteiskunta varsinkin meille nuorille työikäisille asettaa. Minä olen oikeastaan päässyt yli siitä, että mittaisin elämänlaatua ja elämässä onnistumista haalitulla tavaramäärällä. Mutta työnteon suhteen minulla on vielä harjoittelemista. Se on kamala tunne se, kun tuntee hartioillaan taakan koko hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolosta! En yhtään ihmettele, että nuorilla aikuisilla on niin paljon masennusta - työkyvyttömyyteen asti.
Henna S.
Joo, hassua tuo ympäristön vaatimus tehdä töitä mammonan eteen. Monikaan ei tunnu ymmärtävän minunkaan ratkaisuani. Olen aikoinaan toiminut johtajana ja tajunnut, ettei se mitä itsestäni annoin korvannut sitä minkä menetin.
VastaaPoistaJoillekin taloudellinen turvallisuus on tärkeää, mutta kun on aikoinaan menettänyt koko omaisuutensa, on huomannut, että ilmankin jää kuitenkin henkiin.
Tärkeintä on rakkaus.
Sari
Tiina niin...mutta sitä ei koskaan ole tyytyväinen näin sitä haikailee vielä lapsukaisten perään ja miettii olisiko itse ollut jotenkin "viisaampi" äiti vähän kypsemmällä iällä...:)
VastaaPoistaHenna niinpä aikamoiset paineet on perheillä ja "hyvinvointiyhteiskunta" on mun näkökulmasta suuri kupla jonka puhkeamista ainakin allekirjoittanut odottaa malttamattomana saa nähdä millainen totuus siitä vielä paljastuukaan ;)
Sari viisaita sanoja syvältä sydämestä...ehkä suurimpia siunauksia ovatkin juuri ne vastoinkäymiset jotka pistävät elämän uusiksi...
Aivan ihana elämänasenne ja niin upeasti olet laittanut ajatuksesi paperille! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Lapset ovat parasta myös minun elämässäni <3 Viime aikoina olen miettinyt, mikä on minun elämäni tarkoitus ja se on aivan selvä: OLLA ÄITI. Lasteni kanssa olen elänyt hetkessä ja laittanut itseni likoon huolehtiessäni heistsä. Ja nyt olen niin kiitollinen siitä, että olen ollut läsnä lapsilleni ja ollut niin hyvä äiti kuin vain olen voinut olla. 2v 2kk 27 pv sitten menetin nuorimman pojistani liikenneonnettomuudessa. Hän oli juuri täyttänyt 17 vuotta ja kaveri kyydissä hän oli pitkäperjantai yönä tulossa kotiin. Mutta hän ei ole tullut vieläkään kotiin ... Siitä alkoi suru ja ikävä ... nyt olen kiitollinen siitä, että kaikkeni tein hänen vuokseen, enempää en olisi voinut rakastaa ja olla läsnä hänen elämässään ... Koskaa ei tiedä milloin suljet kotioven viimeisen kerran ... Rahan ja tavara perään en ole milloinkaan juossut ja omasta mielestäni arvoni ovat olleet kohdallaan. Meillä on vain tämä hetki, onko millään mitään väliä, jos menetät Rakkaan Lapsesi. Ikimaailmassa en olisi voinut uskoa, että meille tapahtuu näin surullisesti.
VastaaPoista