Sydämen polku

Uskallettuani kohdata oman sydämeni sen kipeydet ja totuuden sai elämäni täysin uuden suunnan....henkisyyttä ja  sen mukanaan tuomaa "hörhöytymistä" pelätään ja syytetään siitä että sinut kuin aivopestään muiden ohjaamiin valintoihin. Että ensin sekin oli ihan normaali mutta sitten se hurahti johonkin ja sekosi ja muutti elämänsä. Ikäänkuin olisi ensin järjissään ja sitten hups! Henkinen polku veisi järjen ja muuttaisi sinut? Entäs jos se onkin polku omaan sydämeensä ja oman viisauden kuuntelemiseen? Entäs jos se onkin kuin järkiintulemista? Alat nähdä asiat selkeämmin oikeassa valossa ja riisut kaiken epäaidon ympäriltäsi? Et voi enää tavalla joka ei ollutkaan sinulle se oikea...vapaudut muiden vaatimuksista ja oletuksista siitä miten elämää pitäisi elää? Alat nähdä kaiken jopa rakkaudenkin ihan uudessa valossa...onko tosiaan niin että parisuhteen tarkoitus on jatkuva taistelu siitä kumpi suostuu muuttumaan? Onko perheen perustamisen tarkoitus se että jotenkin selviät hengissä helvetistä jossa kaksi aikuista "kilpailee" siitä kummalla on enemmän vastuuta ja rankempaa. Onko lasten kasvatus elämäsi hirveintä ja vaativinta aikaa jolloin huokaillaan että kohta helpottaa? Ihmetellään miksi kaikki eroavat ja miksi vanhemmat listivät lapsiaan ja voivat niin huonosti? Mitä jos meidän maailmassamme koko  henkinen arvojärjestys olisikin ihan nurinpäin? Teemme ensin kaikki ne asiat joita on määritelty normaalielämään kuuluviksi. Etsimme elämänkumppanin perustamme perheen teemme töitä suoritamme kaiken siihen kuuluvan ja elämme huomisessa. Että kyllä tää iloksi muuttuu kunhan työ mies/nainen oppii ymmärtämään minua...kyllä tää helpottaa sitten kun lapset vähän kasvavat...kyllä tää helpottaa kunhan sitä tai tätä?
Samalla se menikin sitten kaikki ohi...elämämme täyttää niin monet asiat että emme ehtineet mukaan siihen? Entä jos jokainen kävisi ensin polun itseensä selväksi omalla itselleen sopivalla tavalla. Ollessaan tasapainossa itsensä kanssa ja ymmärtäessä että onni onkin sisälläni eikä sitä tuo kukaan toinen olisi puolison etsiminenkin ihan toisenlaista...samankaltaiset samassa tilassa olevat henkisesti kehittyneet ja tasapainoiset ihmiset yhdessä perhettä perustamassa? Vau mahtaisi lasten kasvatuskin olla erilaista...opettaisimme jälkikasvulle tärkeitä henkisiä arvoja ja pikkuhiljaa maailma muuttuisi. Maailma täyttyisi ihmisistä jotka eivät haikailisi kaiken merkityksettömän perään vaan eläisivät yksinkertaista rakkauden täyttämää elämää. Koska joidenkin mielestä unelmani ja näkemykseni tälläisestä maailmasta ovat lapsellisia ja yliromanttisia riemuitsen jokaisesta yksilöstä joka haluaa muuttaa maailmaa ja ajattelee samoin. Ei anneta periksi kuljetaan ne vaaleanpunaiset laput silmillämme ja tehdään ainakin omasta elämästämme henkilökohtainen "paratiisi". Hymy ja halaus ihan jokaiselle!