Sydämen polku

                                              

Onpa jännää suunnitella pienen asunnon sisustusta...toiveeni uuden asumuksen suhteen saattavat kuulostaa jonkun korvaan aika omituisilta...täysin kunnostamaton mielellään 70-luvun kerrostalo jossa
on alkuperäinen retro-keittiö...kylpyamme...sälekaihtimet. Ja ehkä omituisin osoitteessa numero 3...
Tiesin heti osoitteen kuullessani että se on siinä! 30a3...sisään mennessä näin kaiken mitä olin toivonut...lisäksi olin etsinyt keltaista retro-sohvaa joka nökötti valmiiksi jo olohuoneessa. Kyseessä on tuttavieni mummon (joka poistui hiljattain keskuudestamme) vanha asunto joten sain sohvan kaupanpäälle...hämmästyneen katseen saattelemana että haluatsä oikeasti ton ruman sohvan? Mulle merkitsi myös se että asunnossa on asunut persoonallinen vanha ihminen joka kuulemma viimeiset kymmenen vuotta istui lempituolissaan toppatakki ja aurinkolasit päällä ja kieltäytyi menemästä ulos...pää oli kuulemma terävä kuin partaveitsi ja mummo huolehti ulkonäöstään viimeiseen saakka. Ehkä mummo omasi samanlaisen ajattelumallin kuin minä? Että nykymaailma on mukavin aika kaukaa ja suodattavien linssien läpi katsottuna? Talossa asuu enimmäkseen vanhuksia ja mielikuvituksessani näen itseni kaffittelemassa muiden mummojen kanssa ja päivittelemässä nykymaailman menoa...Siinähän mulla riittää värvättäviä mummolan kapinallisjoukkoihin! Varokaa vaan! Rempasta vielä sen verran että meinasin pyyhkäistä laminaatit nykyisen muovimaton tilalle, tehdä ihan maalilla ja pienellä asunnosta hyvin vaalean JA SITTEN: sisustaa väreillä, ohi on romanttinen vaalea sisustus. Haluan kotini tuovan energiaa iloa hauskuutta hullutta....enkä tiedä kuinka moni muu nainen haaveilee ostavansa oman sirkkelin...musta olis niin rouheaa esitellä ystävilleni itse omin käsin tekemääni kotia ja remonttia ja kysyä loppuun ainiin... haluatko nähdä mun sirkkelin (;