Sydämen polku

Mä oon sitä tyyppiä joka tekee  kaiken mihin ryhtyy kunnolla ja perusteellisesti...sairastamisenkin..Kaiken mielenkiintoisen jälkeen kurkku alkoi taas vihoitella ja kehitti semmoisen mukavan paiseen nieluun...ihme kyllä painelin heti lääkäriin vaikka yleensä menen vasta siinä vaiheessa kun on suunnilleen pää kainalossa(; laittoivat sitten korva,nenä kurkku klinikalle 

ei niin mukavaan toimenpiteeseen...mulla on jäänyt ihan hirveä kammo kun eräänä kertana kesken poskiontelopunkteerauksen sain sellaisen epileptisen pyörtymiskohtauksen juuri kun työnsivät neulaa nenäonteloon. Tällä kertaa tutkimus aloitettiin niin että lääkäri otti paperilla kielestä kiinni venytti sen ulos ja käski sanoa iiii. Tilanne oli niin huvittava kun onnistuin sanomaan vaan oooo kun tyyppi venyttää mun kieltä ja kurkku oli niin kipeä etten saanut suuta kunnolla auki. Nuori topakka naislääkäri meinas hermostua kun tuli väärä kirjain ja mua alkoi naurattamaan...sitten tuli kylmää kyytiä. Tämä on vakava asia eikä tässä ole mitään nauramista nyt joudun tähystämään nenän kautta ja voin kertoa että se ei ole kivaa en nähnyt kunnolla kurkkuun kun vedit kieltä takaisin. Yritin pehmitellä nöyränä: anteeksi että nauroin. Ilmekään ei värähtänyt myötätunnosta ja niin työnnettiin letkua nenään. Mutta hei ylitin itseni ja pysyin tajuissani vaikka työnnettiin kurkuun aikamoisia juttuja ja sattui  aikalailla. Nyt vedellään sitten kahta antibiottia yhtäaikaa ja mä kellun ihanassa vaaleanpunaisessa panacod-pilvessä...ps.ohessa kuva paiseesta...no ei sentään!..vitsi...vitsi

en tiedä kuinka moni harrastaa tällä hetkellä putous imitaatioita? Minä ja  hullu tyttäreni ja hänen omituinen ystävänsä olimme eilen ikeassa ja huutelimme toisillemme kommenteja...katso miten hirvvveen nätti ja ihana  lamppu...jaja...onneksi on huumoria sillä selviää ihan mistä vain (: