Sydämen polku

 

Kuka hullu kuvaa itseään mietin raahatessani jalustaa ja kameraa, asetellessa kuvakulmia ja miettiessä miten ehtii sujahtamaan kuvaan kymmenessä sekunnissa jotenkin järkevään asentoon. Mietin miksi meidät on opetettu siihen ettei ole sopivaa korostaa itseään tai olla mielellään tunkemassa naamaansa joka paikaan. Miksi pitäisi olla vaatimaton ja hävitä massaan. Olla jotain muuta kuin on. Niinpä haen hihitellen kumpparit jalkaan ja leikin. Nautin siitä jännityksestä miten typerältä näyttää seuraavassa kuvassa. Miksei elämän tärkein asia voisi olla ilo ja leikki. Kepeys joka tulee siitä että uskallat tehdä typeriä asioita. Juuri tänään myönnän itselleni. Olen hullu, omituinen hassu nainen, ja rakastan olla sitä mitä olen. Tulin eilen Skotlannista josta postaan lisää myöhemmin. Nukuin kuusi yötä ihmisten sohvalla joita en ole koskaan ennen tavannut. Minut otettiin vastaan kuin vanha ystävä. Sain sydämeeni niin paljon näiltä ihanilta ihmisiltä jotka kohtasin. Mikä lahja onkaan rohkeus mennä ja tehdä asioita joita et ole koskaan ennen tehnyt.