Pian on tämä omituinen vuosi lopuillaan ja uusi vuosi ja uudet kujeet...
Haen kuumeisesti omaa paikkaani tässä maailmassa ja sitä miten voisin parhaiten auttaa ihmisiä ja tehdä sitä mihin on sydämen polte.  Olen tänä vuonna putsannut itsestäni pois kaiken mikä ei enää tuntunut oikealta, olen kasvanut ihmisenä taas vuoden verran, käyttäytynyt kuin estoton lapsi, hullaantunut, nolanut itseni ja ties mitä. Heikkoina hetkinä olen hävennyt itseäni ja käytöstäni syvästi, murehtinut mitä muut minusta ajattelevat ja pohtinut tämän kaiken syvempää merkitystä ja tarkoitusta.   Kuitenkin olen sisimmässäni tuntenut johdatuksen kulkea tätä matkaa tulevaan elämäntehtävääni, tiennyt että se vie minua sinne minne kuuluukin.

Kun suljen silmäni ja unelmoin siitä mitä haluaisin tähän maailmaan tuoda on ensimmäinen ajatukseni rakkaus.
Mutta miten? Miten toteuttaa työtä nimeltä rakkaus? Sanonko ihmisille ammatiksekseni rakkauden lähettiläs tai ammattilainen (heh) vai miten voi toteuttaa tätä poltetta. Sain joulun aikaan jotenkin potkun persuuksille ihanilta auttajiltani että rupeappa tyttö nyt hommiin. Nykyajan ihmisillä on kaikkea mitä kuvitella saattaa, aineellisesti kaikki mahdollinen on saatavilla. Silti useimmilla meistä on huutava tarve rakkauteen, osaamme tehdä teknisesti lähes mitä vain mutta etsimme ja janoamme rakkautta. Olen kuunnellut ja nähnyt surullisia tarinoita perheiden hajoamisesta, eronnut itse nähnyt paljon tuskaa. Rypenyt itse sisimpäni sonnat pohjamutia myöten läpi ja oivaltanut että...

A. Ensin täytyy eheyttää itsensä kyetäkseen rakastamaan itseään, vasta sitten voi rakastaa jotakuta toista ehdoitta
B. Todellista rakkautta saa toivoa ja etsiä se on yksi ihmisen suurimmista perustarpeista
c. Vedät puoleesi sitä mitä itse sisimmässäsi olet, ei ole syyllisiä tai syyttömiä on vain kehittymishaasteita ja oppiläksyjä

Ajattelen käsitystä uusi maailma ja uusi aika niin että jokaisella on mahdollisuus tehdä sisimmässään valinta ajattelutavan muutoksesta. Alkaa perustaa kaikki ajatuksensa ja tekonsa rakkauteen, hyväksyä toinen toisensa juuri sellaisena kuin on, ymmärtää että jokaisella on vastuu vain omasta itsestään. Siksi uudenajan parisuhde ei perustu sille että kasvatamme toinen toisiamme tai että yritämme jotenkin muuttua toinen toisillemme sopivimmiksi.
Etsimme oikeaa kumppania fyysisillä silmillä koska muut aistit ovat jotenkin hukassa tai tukossa ja juuri siksi on vaikea tunnistaa kuka olisi minulle sopiva kumppani.Sain ajatuksen siitä että miksei intuitiivisuutta ja selvätuntoisuuutta voisi käyttää hyväksi niinkin ihanaan asiaan kuin rakkauteen, eräänlainen "rakkauskoulu" joka auttaisi ihmisiä käsittelemään ensin haavat sisältään ja sitä kautta olisi helpompaa löytää itselleen sopiva kumppani. Uskon että sitä kautta erotkin vähentyisivät kun "oikenlaiset" energiat ja ihmiset löytäisivät toinen toisensa.

Tärkeää on myös vetovoimanlaki, jos etsit ja haluat jotain muista käyttäytyä kuin olisit jo saavuttanut unelmasi, haa mielikuvitus lähti heti lentoon. Sitähän voisi leikkiä että unelmien kumppani on jo elämässäsi...kävisitte yhdessä lenkillä, elokuvissa, ravintolassa syömässä. Ikäänkuin harjoittelisi minkälaista se sitten olisi. Muilla ihmisillä saattaisi olla ihmeteltävää kun juttelisit tämän näkymättömän prinssin/prinsessan kanssa...nauraisit ja pitäisit hauskaa ja olisit kamalan onnellinen ja rakastunut. Mä oon tehnyt tätä jo joku aikaa ja voin kertoa että toimii! Hehkut kuin vastarakastunut ja ihmiset ympärilläsi alkavat kysellä mitä sinulle on oikein tapahtunut, ilmiö alkaa laajentumaan ja kaikki haluavat rakastua. Ihan sama vaikka jo olemassa olevaan puolisoon tai itseensä tai vaikka naapurinkoiraan, pointti on RAKKAUS! Ja se mitä se saa meissä aikaiseksi.

Loppuun muutama ajatelma Paulo Coelholta...

Rakkauden lisäksi ei ole mitään. Se pitää maapallon pyörimässä ja tähdet taivaalla.

Puhun rakkaudesta. Kaiken etsintäni tarkoitus on ollut alusta saakka se, että rakkaus minussa tulisi esiin ilman esteitä, täyttäisi tyhjät tilani, saisi minut tanssimaan, hymyilemään, löytämään elämälleni tarkoituksen, suojelemaan lastani ja veisi minut yhteyteen taivaitten, miesten ja naisten, kaikkien niiden kanssa jotka on asetetettu tielleni.

Toivon ensi vuonna meille kaikille uutta kokemusta rakkaudesta ja siitä että se on paras vitamiini ihan kaikkeen, sen puute on paljon tuhoisampaa kuin mikään mitä tiedämme. Hyvää rakkauden vuotta 2013 juuri sinulle ihana ainutlaatuinen kaunis ihminen.

Juhlimme tänään mummoni 90v. syntymäpäiviä. Mummi on fyysisesti aika reippaassa kunnossa mutta muisti on jättänyt hilpeään tilaan. Iloinen kuin mikä naureskelee vain ja hämmästelee että keitäs te olette. Ei suostunut pyörätuolin kyytiin vaan lähti suunnilleen juosten karkuun ja käski meidän istua itse siihen tuoliin :) Oli liikuttavaa nähdä kun mummi kohtasi siskonsa jota ei ole nähnyt pitkään aikaan....silmiin syttyi ihan käsittämätön pilke ja nimi muistui heti mieleen Martta! Naureskelivat ja riehuivat kuin pikkutytöt, Martta yritti silittää mummin poskea ja mummi väisteli ja huudahteli iloisenä että älä lyö. Martta ojensi lahjaksi kirjekuoren jossa oli 50 euroa ja mummi päivitteli että mitä minä tällä teen? Johon Martta vastasi että se on matkarahaa....mummi sai myös jalkahoitolahjakortin jota ihmetteli monta kertaa, miksi jalkoja pitäisi hoitaa kun ei niissä ole mitään vikaa? Mä näin niin mielessäni itseni siinä hekottelemassa vanhoilla päivilläni. Sukulaiset järjestämässä vuosipäivää ja minä juoksen karkuun punaiset saparot päässä. Hahaa.
Näppärä siskontyttöni sai mut taas naurun partaalle sarkasmillaan juhlissa, lapsukaiset keskustelivat keskenään siitä olenko mä hipsteri? mitä lie tarkoittaakaan ja mä kysyin miksi mä oon teidän mielestä hipsteri? Kuulemma siksi kun mulla on punainen tukka itse tehdyt mummo vaatteet olen kasvissyöjä...jne...
Valittelin siinä jutellessamme että hitsi kun on kuuma, kainalot ihan hiestä märkänä johon neiti 14v. pyöräytti silmiään ja tokaisi: siis ootsä lopettanut nyt sitten deodorantinkin käytön ja perään syvä huokaus...

On tää ihmeellistä tää pienen ihmisen matka näiden suurien asioiden äärellä. Riemuitsen niistä sisäisistä löydöistä joita teen omien oivallusteni suhteen, koen että suuri hauskuus ja riemu asuu myös "henkisessä" elämässä mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Aistin ympärilläni pelkoa ja jopa vihaa niissä jotka luulevat tästä touhusta jotain hyvin kummallista. Ihmisiä jotka ovat intuitiivisiä ja selvänäköisiä usein pelätään ja kuvitellaan että luet ihmisiä kuin avointa kirjaa, että kuljet ikäänkuin antennit pystyssä koko ajan ja janoat nähdä salaisuuksia joita kunkin sisimmässä on. Ja että haluat kaikkien muiden katsovan elämää ja maailmaa sinun silmilläsi. Minulle sydämen asia on kannustaa jokaista kohtaamaan itsensä, löytämään vastaukset kaikkiin tunteisiin joita muut sinussa herättävät sisältäsi. Kun joku ihminen jonka kohtaat herättää sinussa esim. vihaa, käänny sisäänpäin ja tarkastele miksi näin on? Mihin osaan tämä ihminen sisälläsi osuu. Puhdistamalla oman sisimpäsi saattaa tämä kohtaamasi henkilö alkaa tuntumaan jopa siedettävältä jollei jopa mukavalta. Toimimme toinen toisillemme ikäänkuin peileinä ja autamme puhdistamaan ja käsittelemään myrkkyjä pois sisältämme. Olemme kaikki yhtä arvokkaita kaikkine tunteinemme, elämä ei ole  kilpailua siitä kuka on oikeassa vaan opettelemista hyväksymään toinen toisemme.

Kuten paikallinen  86vuotias  mies jonka kohtasin paikallisella kirpputorilla, esitti erittäin vihaista ja pelottavaa. Huuti ja möykkäsi kaikille ja kaikesta, istuin kahvipöytään sedän kanssa ja ymmärsin sekunnissa yksinäisyyden joka taisi olla aika kipeä asia. Pyysin lupaa laittaa kädet sydämelle ja kuuntelin joulusuunnitelmia...ei ole ketään on vain minä ja kissa. Kukaan ei tule. Lähetin rakkautta ja hyväksyntää siinä kirpputorin kahvipöydässä miehen sydämeen, tunsi miten olemus pehmeni kosketuksesta. Mies katsoi minuun, pyyhki servetillä suupieltään ja totesi: Tästä tulee avioliitto! Nauroin ja lupasin siinä hetkessä itselleni että tasan tarkkaan muistan jouluna tätä herraa jotenkin. On kuulemma käynyt kyselemässä useamman kerran kirppiksellä onko Mariaa näkynyt ja miettii jo nyt mitä minulle pitää tarjota kun tulen kylään. Kiitos näistä ihanista joita lähetätte polulleni mikään maailman viha tai epäily ei saa minua lopettamaan sitä koen oikeaksi tehdä. Tarkennan vielä maailmankaikkeudelle toivettani rakkaudesta toivon noin ikäistäni elämänkumppania, vaikka olenkin avoin aika monen asian suhteen jännitän odottaako setä mua pyhäpuvussa ja aikoo kosia? Hehe ;)

Vähän pölinää energiahoitamisesta ja muusta...


Istuin eilen pikku- My lapsenlapseni kanssa kahvilassa ja kuuntelin sivukorvalla vieressä istuvia nuoria. Puheenaihe oli vakava...keskustelivat viimeisimmästä surullisesta ampumis välikohtauksesta Jenkeissä.  Heräsin taas siihen miten meidän nuoremme ja lapsemme kantavat sisimmässään todella isoja huolia ja kysymyksiä. Koko maailman arvomaailma on anteeksi vaan ruma sanavalinta ihan perseestä! Mulla on ensimmäisen kerran elämässäni jopa joulu-ällötys juuri siksi että se tuntuu samalta kahmimiselta kuin kaikki muukin. Tavaraa tavaraa lisää kaikkea turhaa....sisällä huutaa voimakas ääni joka käskee lopettamaan kaiken vanhan. Uudistamaan omatkin ajatukset vielä kerran täysin...suosittelen jokaista antamaan tänä jouluna itselleen aivan erityisen lahjan. Pysähtymään omaan sisäiseen viisauteensa ja kuuntelemaan sitä mitä todella toivoo ja haluaa. Näkemään oman ainutlaatuisuutensa ja kauneutensa, jakamaan sisältään kumpuavaa hyvää toinen toisillemme. Annetaan joululahjaksi läheisillemme rakkautta ja aikaa kuunnella toinen toistamme.
Kohtaan energiahoitaessani lapsia ja nuoria jotka ovat todella stressaantuneita ja ahdistuneita ja vuodattavat helpottavaa itkuaan kun joku näkee intuitiollaan sisimpään ja kertoo asioita joita ei uskalla tuoda itsestään esiin. Näiden viisaiden tulevaisuuden maailman luojien mielessä on huoli jostain ihan muusta kuin omasta itsestään, usein huoli liittyy omiin vanhempiin jotka ovat niin kiukkuisia ja stressaantuneita, ystävien pahoinvointiin, maailman tapahtumiin...ollaan todella suurten asioiden ja kysymysten äärellä. Tulee kysymyksiä kuolemasta, uskosta ihan kaikesta.
En todellakaan kuvittele olevani joku suuri guru joka tietää kaiken vaan koetan omalla kokemuksellani ja sisäisellä viisaudellani jopa huumorilla tuoda näkemystä siitä ettei elämä ole kärsimystä ja suorittamista. Sitä että omat pelot vain lisäävät omaa huonoa oloa ja että meidän aikuisten tehtävä on kantaa päävastuu kaikesta, että lasten kuuluu saada olla lapsia.
Ja kuka käskee aikuisiakaan elämään pelossa ja stressissä, valinta on täysin vapaa. Ihan samaa elämää ja kaikkia velvollisuuksiaan voi hoidella myös sisäisen rauhan kera, kun vain uskaltaa etsiä sisältään tuo taikakalun. Mikään ei ole ulkopuolellasi kaikki tulee sisältäsi, hukkaamme vain kyvyn kuunnella omaa viisauttamme. Olemme itse oman elämämme luojia ja vetovoiman laki todellakin toimii...Ajattelin kokeilla ilmaisemalla maailmankaikkeudella että olen valmis siihen tehtävään joka minulle on annettu, teen töitä vaikka kellon ympäri kunhan saan toteuttaa sisäistä kutsuani tehdä työtä paremman maailman eteen. Palkaksi toivon rakkautta ja paljon suklaata ;)

Vietin muutaman päivän ihan mahtavassa seurassa, nuoren viisaan miehen jonka kypsyys ja elämänkatsomus häikäisevät! Olemme kuin kauan sitten toisensa kadottaneet sisko ja veli jotka vain jatkavat siitä mihin joskus jäivät. Villitsemme toistemme sisäiset lapset, nauramme laulamme käyttäydymme kuin vallattomat pikkulapset...kehittelemme hauskoja teemoja yhdessä niin tylsään maailmaan. Teemme intuitiivisiä lauluja kaikesta ympärillä...kokkaamme myös maailman parasta pizzaa...
Pohja tehdään itse jauhetuista ruisjauhoista vedestä ja ruususuolasta.

Tomaattikastike jossa on tuoretta tomaattia, luomutomaattipyrettä, punasipulia, intiaanisokeria, suolaa, tuoretta pinaattia ja vuohenjuustoa...
Saan samalla koulutusta näin teroitat tylsän veitsen kahvikupin pohjaan...vanhakin koira oppii siis uusia temppuja...

Pizzaan tulee myös parsakaalia, gojimarjoja ja parmesan-juustoa...

Pizza nautitaan kynttilän valossa hyvän luomupunaviinin saattelemana...en ole koskaan syönyt niin hyvää pizzaa ja riemuinnut niin paljon siitä että maailmassa on sielunkumppaneita joiden kanssa kaikki vaan on niin helppoa ja hauskaa. Rohkea ystäväni jatkaa matkaansa Meksikoon johon lähtee valtavaan rainbow-tapaamiseen kuukaudeksi...mukanaan teltta ja riippumatto jossa aikoo kuukauden siellä viettää. Vielä mäkin, uhoan sisimmässäni! Minäkin lähden seikkailulleni kun aika on oikea ja päämäärä selvillä...Ihminen on onnellisimillaan hyvin yksikertaisten asioiden äärellä, tärkeintä on tunne siitä että elää juuri niinkuin haluaa, ei niinkuin täytyy. Rakkautta ja halauksia tähän 12. 12. 12 päivään!

Täällä omituisen naisen omituisessa blogissa on aika hiljaista niin tekemisen kuin kirjoittamisenkin osalta. Elämä ja se ihmeet pitävät jotenkin niin touhukkaana ettei joulunäpertely tunnu nyt tärkeältä (mun suusta kuultuna todellinen ihme) Hyppelen siellä täällä, kohtaan lisää ihania uusia ihmisiä ja palan halusta aloittaa uusia hankkeita. Kuitenkin sisällä ääni kuiskaa ettei ole syytä kiirehtiä, jostain on tämän hosupetterin sisimpään hiipinyt syvä rauha ja luottamus sen suhteen että ovet uuteen aukeavat kun aika on oikea. Sisällä palaa tuli ja tarve auttaa ihmisiä, kohdata lisää samanhenkisiä sielunsiskoja ja veljiä ja laittaa pystyyn jotain ennennäkemätöntä. Näiden ihmisten kanssa on niin helppo olla tuntuu kuin pitkän matkan juostuaan tulisi vihdoin perille. Kotiin jota on aina etsinyt ja jonne on ikävöinyt ymmärtämättä mitä se tarkoittaa.
Nyt ymmärrän että se koti on oma rakastava sydän jossa on tilaa tärkeille asioille. Ihmisille olemiselle rakkaudelle, kaikki muu on toisarvoista. Kohtaan eri-ikäisiä miehiä joihin ystävystyn ilman painetta mistään muusta kuin ystävyydestä. "tarjoudun" äidiksi oman isäni ikäiselle miehelle jonka olemus huutaa äidinrakkauden kaipuuta, seikkailemme yhdessä  ja naureskelemme sille miten samanhenkisiä olemme. Vanhoja sieluja jotka molemmat rakastavat luontoa, metsää, kynttilävaloa. Sovimme yhteisestä retkestä metsään jossa istumme nuotion ääreen pohtimaan syntyjä syviä.
Tunnen että tämä on elämäni hienointa aikaa, tutkimusmatka siihen kuka ja mitä olen. Vasta itseni löydettyä olen valmis todelliseen elämäntehtävääni ja oikeaan ehdottomaan rakkauteen.
Teen illan pimeydessä lumienkelin ja riumuitsen siitä että olen elossa.

Oon ollut pitkään siis viime maaliskuusta jolloin muutin ilman sohvapöytää...perjantaina raahasin eteisessä olleen pikkupöydän sohvan eteen ja päätin että kyllä sohvapöytä voi olla korkeakin. Että missä sääntökirjassa sanotaan mikä korkuinen sen tulee olla? Sitäpaitsi  on paljon mielenkiintoisempaa esim. tarjota kahvia vieraille ja katsella miten joutuu nousemaan sangen matalalta sohvalta ylös ylettyäkseen kahvikuppiin. Ja samalla saa hyödyllistä liikuntaakin.

En myöskään tiennyt minne ripustaisin hyvien uutisten joulupallot kun en aio (ehkä) hankkia kuusta tänne pieneen asuntooni... päädyin laittamaan ne tähän koriin...
koska kaikki perinteet on tehty rikottavaksi ja kuuntelen kauhulla ihmisten joulustressiä ja vihaa, myös tuon joulun-vietto perinteen voisi helposti rikkoa. Vietätkin joulua jo marraskuussa säästyäksesi muiden tohotukselta...ajatelkaa minkälaisia ilmeitä saisi aikaiseksi esim. sukulaisten naamalta kun kieltäytyisit kohteliaasti vastaanottamasta jouluvieraita  tai juoksemalla sadassa paikassa sanoen...että sori vietimme joulua jo marraskuussa ja jouluaatona olemmekin jo ihan muissa puuhissa ;)

Mun logiikalla silloin jouluna jo viettäisiin uutta vuotta ja saisit taas viettää sitä ihan omalla tyylillä ja rauhassa...räiskisit naapureiden iloksi pihalla raketteja kun muut ovat hartaissa joulutunnelmissa...hahaa

Taka-ajatuksena näillä provosoivilla ajatuksillani on se että tee ne asiat omalla tavallasi, älä niinkuin on tapana jos se ahdistaa. Me ihmiset luomme nämä tavat ja säännöt joista stressaannumme...sitäpaitsi joulun kaunis ajatus jeesus lapsen sytymäpäivänä ja koko maailman rakkausjuhlana on aika kaukana tämän päivän tohotuksesta.

Loppuun kuvatodiste...mun viherkasvii on edelleen elossa...aika harvan näköinen mutta sitäkin rakkaampi. Ehkä mä annan joululahjaksi tälle kullanmurulle vähän vettä kun olen unohtanut sitä syksyllä kastella...