Sydämen polku

Seikkailuelämää ja kaikkea kummaa osa....

Jos mun elämästä kirjoittaisi kirjan tai näytelmän voisin taata että tarina olisi niin hullu ettei mielikuvitus riittäisi keksimään mitä kaikkea voi pienelle ihmiselle sattua ja tapahtua.
Lähipiiri joko vaihtoehtoisesti naureskelee ja tai kauhistelee tätä kaikkea.
Usein kuulen varoituksen sanoja...joo ei toi hauskuus kauaa kestä varo vaan, kohta menee pieleen tai että ehkä sun pitäis olla vähän harkitsevampi tai järkevämpi.
MIKSI? Onko ihmisen elämäntehtävä tosiaan olla tylsä järkityyppi joka pohtii kaiken tekemänsä sillä perusteella että onko se turvallista ja viisasta ja kypsää.
Seikkailijan elämässä on se hauskuus että alat väistämättä vetämään puoleesi samankaltaisia ihmisiä...
Kohtaan lempipaikallani rautatie-asemalla samanhenkisen vanhan herrasmiehen...ystävystymme sekunnissa ja keskusteluun uppoaa helposti puolitoista tuntia. Pohdimme mikä nykymaailmassa mättää ja miksi ihmiset ovat niin tylsiä kaiken hienouden keskellä. Mihin hukkasimme vallattomat sisäiset lapsemme jotka syövät aamupalaksi jäätelöä koska se on kivaa? Kohtaaminen päättyy lämpimään halaukseen ja vaihdamme puhelinumeroita. Kerron lähimmille kohtaamisesta... osalla kulmakarvat muuttuvat varoittavaan asentoon...just et sitten ainakaan mene sen miehen kotiin ties mikä tyyppi ja että ei saa luottaa tolla lailla vieraisiin ihmisiin. Mun intuitio kertoo ihan muuta, tunnen voimakkaan sieluntoveruuden kohtaamani vanhan herran kanssa ja tiedän että meistä tulee ystäviä. Sovin uuden ystäväni kanssa treffit Suomenlinnaan jossa mies asustaa...päivä on ihan käsittämätön naurun täytteinen kahden samanhenkisen hullun kohtaaminen, kaiken huippu on että "varastamme" vahingossa polkupyörän ja se on muuten hauska tarina. Uusi ystäväni kuittaa että ei millään pahalla mutta sinun seurassasi tapahtuu kyllä todella kummia asioita.
 Nauramme mahat kippurassa hulluja juttuja ja tietenkin menen kylään miehen kotiin, kuuntelemme musiikkia ,syömme karjalanpiirakoita, juomme kahvia ja paranamme maailmaa. Tiedän että löysin itselleni ystävän jonka kanssa tulemme varmasti kokemaan hauskoja hetkiä yhdessä, kummallakin on polttava tarve auttaa lapsia ja nuoria ja löydämme yhteisen projektin joka on vain odottanut kohtaamistamme. On mahtavaa löytää polulleen uusia ihmisiä joiden kanssa on niin helppo olla koska ajatus-ja arvomaailma ovat samaa.
Iälläkään ei ole mitään väliä kun sisäiset lapsemme ovat samaa lajia...
Jään pohtimaan uuden ystäväni lausetta: Ilman unelmia ihminen ei ole mitään...