Kuten elämä on tämä bloggaaminenkin minulle hauskanpitoa ja leikkiä...jos ihmettelette joskus tekstejäni muistutan että huumori ja sarkasmi on se joka pitää minut elossa ja oikella polulla. Jos juttuni menevät "yli hilseen" hymyilkää ja ajatelkaa että lapsethan ovat terveitä leikkiessään...tai sitten pitää tarkistaa lääkitys? Siis minun? Mulla on uusi kummallinen ja ihana harrastus...istun paikoissa jossa näen onnettomia ei niin hyväosaisia siskoja ja veljiä ja hymyilen...lähetän rakkautta ja kauniita ja ajatuksia niille jotka niitä eniten tarvitsevat. Koska työtä on paljon ja päivät ovat venyneet suht pitkiksi palkitsin itseni ostamalla itselleni tavaroita joita aikaisemmin en ehkä kokenut ansaitsevani tai tarvitsevani...hyvän mielen juttuja jotka saavat minut tuntemaan että ansaitsen vain parasta mahdollista...vaikka ovatkin vain tavaroita.
Kuten me kaikki ansaitsemme parasta mahdollista elämässä...se että olet joskus eksynyt polultasi tehnyt vääriä valintoja tai pahoja tekoja ei tee sinusta sen huonompaa. Meillä on kaikilla vapaa tahto valita niitä hyviä asioita, valoa, rakkautta, runsautta. Ainoa tehtävämme on muistaa kuka kantaa muutoksen avainta ja käyttää sitä. One love
Olipa ihanan helpottava postaus. Juuri nyt mielessäni on nimittäin kaiherrellut eräs juttu joka olisi saanut jäädä tekemättä koska se saattoi tuottaa paljonkin harmia mutta minkä teet. Kaikesta oppii enkä enää toiste tee samaa virhettä.
VastaaPoistaTaika siksi tää lapsellinen elämä onkin niin ihanaa, elämää koetaan niin suurella seikkailijan innolla että välillä mokaa... se ei haittaa kuten lapsetkin me aikuisetkin opimme virheistämme. On muuten nopein tapa oppia, kunnolla karauttaa kallioon niin ensi kerran ei tee samaa virhettä. Sitäpaitsi pää ei kestä montaa kovaa iskua peräkkäin :) se on siitä mainio kapistus!
VastaaPoista