Sydämen polku

Juhuu taas! Täällä on ompelukone hurissut enemmän ja vähemmän...mieli on taas edellisen postauksen jälkeen super kevyt ja onnellinen. Mä rakastan elää tätä omaa pientä yksinkertaista elämääni. Täytin tässä hiljattain vuosia ja olin ylpeä itsestäni kun en rutissut yhtään enkä kriiseillyt ajattelin vaan että täähän vaan paranee ja helpottaa mitä useampia ryppyjä kerää silmäkulmiinsa...nehän vaan kertoo siitä että on elänyt ja tuntenut ;) Sitäpaitsi mun sisäinen lapseni muuttuu vain vapaammaksi ja villimmäksi koko ajan että mitä sitä vajoamaan ikärasismiin itseään kohtaan! Ompelin niistä päiväkodin vanhoista lakanoista Mummin silmäterälle myyrämekon...äitinsä joka mulle nämä ihanat materiaalit lahjoitti luuli että olin itselleni ommellut myyrämekon ja vinoili...ettei olis ihmetellyt yhtään...hmmmm. mua houkuttelis kyllä ajatus...

 Mä saan hirveitä kiksejä joillekkin ehkä omituisista asioista...siitä että syön puhtaasti ja terveellisesti...ostan kovin vähän enää mitään tavaraa, kirppikset on mun aarreaitta! Kierrätän kaiken mahdollisen tunnen, suurta rakkautta äiti maata kohtaan ja haluan kuormittaa sitä niin vähän kuin mahdollista...

Ympärillä olevat kummastelevat mun valintoja ja elämää...ehkä naureskelevatkin. Isäni joka on kovin huolissaan aina kaikesta kysyi että kuulutko sä johonkin lahkoon ja mikä tää enkelijuttu oikein on? Vastasin että joo mä annan mun kaikki rahat tälle lahkolle ja enkelit on sellaisia valkoisia joilla on siivet ja ne lentää taivaalla....mun puolesta on ihan sama mihin uskoo vaikka kukkaruukkuun jos se tekee ihmisen onnelliseksi. Kunnioitetaan toinen toistemme valintoja ja hyväksytään jokainen sellaisena kuin on. KUin helppoa :)