Järjestelen ompelutarvikkeitani...tilkkuja kankaita...pitsejä...puhdistan samalla pehmeää, hempeää herkkää tyttöä sisälläni. Sitä joka uskoo ikuiseen rakkauteen, kauneuteen ja ihmisiin. Hiljainen ääni, kuiskaus sisälläni: Kumpa ihmiset vain heräisivät ja rakastaisivat toinen toisiaan, luontoa, eläimiä lakkaisivat juoksemasta olemattoman perässä. Ymmärtäisivät kaiken tarkoituksen.
Elämä on kuin nämä rasiat, kauniin kuoren sisään valitsemme itse sisällön, täytämme sen juuri niillä asioilla jotka koemme oman ymmärryksemme mukaan tärkeimmiksi. Suren maailmaa naisten näkökulmasta, maailmaa jossa kauneus on muovista ja väkisin rakennettua, naiseus ja äitiyskin on suorittamista. On lisää on pidennystä on täytettä...keinotekoinen peittää alle naiseuden todellisen kauneuden. Kuvat toinen toistaan virheettömmistä naisista esim. lehdissä ajavat meidät epätoivoon. Pakonomaiseen kauneuden ja täydellisyyden tavoitteluun, unohtaen että meissä on jokaisessa asuu jumalatar joka on meidän sisäinen kauneutemme, hehkumme ja voimamme. Kokemukset jotka tekevät meistä naisiä, äitejä ja upean feminiinisen energian kantajia. Kauneutta on lupa hoitaa ja korostaa mutta jos sen tekisikin vain itselleen ei muille. Haluan olla kaunis hyvin hoidettu luonollinen. Liikkua, syödä terveellisesti ja hyvin, pukeutua kauniisti, ihan vain itseni takia. Ei tarvitse olla täydellinen kilpailla, suorittaa, riittää juuri sellaisena kuin on. Ei uhraudu rakkauden tai perheen takia, ei ole kärsivä marttyyri vaan lempeä, voimakas, rakastava ja on juuri siksi niin täydellinen! Olemalla super-äitejä jotka tekevät kaiken jälkikasvunsa puolesta, luomme seuraavalle sukupolvelle valtavan haasteen, kaivamme syvän kuopan. Annamme marttyyri-mallin tuleville äideille.
Mitä jos kaivaisimme itsessämme olevan jumalattaren esille, ymmärtäisimme sen kauneuden ja voiman. Näyttäisimme lapsillemme ja tuleville sukupolville mitä tarkoittaa feminiini-energia kauneimmillaan. Loisimme maailman missä rakkaus naiseus ja äitiys on maailman luonnollisin ja helpoin asia. Olisimme oman elämämme kauneimpia kuningattaria joita ei voisi kukaan olla kunnioittamatta ja ihailematta. Arvostaisimme toinen toisiamme ja itseämme.
Täältä katoaa kommentit... t. Sari R-E
VastaaPoistaPitkä viesti katosi kirjoittaessa... T. Sari
Poistatestiä tehdään...
VastaaPoistaHienoa tekstiä! Herätti paljon ajatuksia ja tajusin olevani monista samaa mieltä.
VastaaPoistaMonesta asiasta olen samaa mieltä.
VastaaPoistaItsestäni on mukavaa olla nainen. Pidän aikuisista prinsessaleikeistäkin, mutta tällä polulla olen oppinut hyväksymään ja rakastamaan itseäni keskeneräisenäkin naisena.
Yksi asia vaan mietityttää. Minussa on myös hyvin voimakas toinen puoli, jota voisi vaikka miehisyydeksi nimittää. Joskus tätä ominaisuutta on joutunut peittämään. Jos sitä joutuu liikaa hillitsemään ja peittelemään, niin seuraukset voivat olla ikävät. Nuorilla tytöillä tästä on ikävinä esimerkkeinä tyttöjen poikia runsaansi tupakointi tai humalahakuinen alkoholin nauttiminen.
Me ei olla samasta puusta.
Sitten hassu juttu. Ennen mulla tuo sisäinen jumalatar meni käsitteenä ihan hyvin läpi. Erehdyin lukemaan Fifty shades -kirjoja. Nyt mua vaan oikeastaan naurattaa ja joskus pikkaisen ärsyttääkin termi.
Mukavaa syksyisiä päiviä sulle!
T: Sari R-E
Kiva kuulla järjen ääntä kaiken tämän (mukavan) hömpän keskellä :)
VastaaPoistaSari juu sehän se varmaan onkin kaiken salaisuus se että tasapainottaa itsessään molemmat puolet, mussa maskuliinisuus tarkoittaa vahvuutta ja ajastusta siitä etten ole mikään ruikuttava muija, vaan upea vahva itsenäinen nainen joka ei koe omaa naiseuttaan heikkoutena vaan voimana :)
VastaaPoistaAnonyymi niin testit ovat mielenkiintoisia...hyvää haastetta :)
Henkkumaaria ihanaa että herätti :)
Pepi haa tiedä siitä järjen äänestä...mutta kiitos :)
Anonyymi oli Sari R-E...
VastaaPoista