Tässä on seuraava mekkotehtaani tuotos...mekko jolle annoin nimeksi rakkaus.
Koska olen kummallinen ja uskon voimakkasti pystyväni ilmentämään asioita ajattelemalla niitä päätin että tämä sydänkäpynen on se jota ommellessani eheytän uskoni romantiikkaan ja rakkauteen. Tää päällä aion mennä siskojeni kanssa lavatanseihin etsimään vanhanajan kaunista romantiikkaa. Siellä ei ehkä törmää "urpoihin" joita näkyy kasvavan kuin sieniä sateella jos lähdet ravintolaan viettämään iltaa...
Siskojani ja mua kyllä ohjeistettiin ettei lavatansseissa juurikaan käy irtomiehiä...saatiin ihan hullu naurukohtaus...mikä sana! Irtomies? Mikä mä sitten olen irtonainen?
Tässä ilmeilee rakas siskontyttöni äitini häissä viime perjantaina...mulla on uusi mielestäni hieno otsatukka ja tämä neiti kuittasi että näytän ihan jänikseltä uudessa otsiksessani...ja koska on kiva kostaa ajattelin julkaista tämän kuvan ;)
Listasin itselleni toiveita sen suhteen mitkä asiat ovat tärkeitä elämässäni tällä hetkellä...ja aion elää tätä omituista tarinaa ihan täysillä. Lakaisen loputkin järjenmuruset muun turhan kanssa elämästäni ja annan palaa. Täysillä loppuun saakka...taitaa olla uusi motto
Ihanan romanttinen mekko, siitä tuli lavatanssit mieleen jo ennen kuin luin tekstia! =)
VastaaPoistaKangas on ihanaa, muistan lapsuudesta kotoa samantapaiset lakanat.
Ihania nää sun mekkotehtaan tuotokset <3 Tommonen retromekko mikä on edellisessä postauksessa kelpais mullekin ;)
VastaaPoistaKoo :) Kiva ei sitten muuta kuin helmat heilumaan ;)
VastaaPoistaVera Tykkään siitä itsekin kovasti :) Täytyy hamstrata lisää retro-kankaita...jostain :)
Kiva lukea tätä blogiasi, kun olet niin rohkea tekemään muutoksia elämässäsi. Itse tempoilen työssä, joka jollakintasolla tyydyttää...mutta, toisaalta olo on levoton ja jotenkin apea. Tiedän, että elämässä olisi vielä tarjolla jotakin muuta, mutta pelottaa hypätä pois ja aloittaa jotakin uutta. Ja kuitenkin tää on mun ainoa elämäni...
VastaaPoistaAnonyymi luulen että moni haaveilee tekevänsä jotain ihan muuta kuin tekee...mua auttoi kovasti heittäytymään rohkeaksi se että aloin ajatella elämääni niin että olisinkin jo kuollut ja katselisin elämääni ikäänkuin nauhalta...että miltä asiat näyttäisivät siinä vaiheessa? Jotenkin tuli tarkisteltua asioita hieman eri perspektiivistä tällä tavalla...tajusi että mullahan on kaikki avaimet muuttaa elämääni haluamaani suuntaan ja että jos en sitä tee itse ei sitä tee kukaan muukaan :) Tuohon tää on mun ainoa elämäni kuittaisin että näin eräällä miehellä tatuoinnin jossa luki eglanniksi: yksi elämä yksi mahdollisuus...kuittasin ystävälleni että mun tatuoinnissani lukisi kyllä monia elämiä monia mahdollisuuksia :) Asioita voi nähdä hyvin monin eri tavoin ja mua auttaa oma oivallus siitä että ei mulla ole kiire mihinkään...jos en ehdi tässä elämässä niin sitten seuraavassa...
VastaaPoistavoi herranjestas
VastaaPoistaEmppu ei...kyllä se oot sinä!
VastaaPoista