Sydämen polku

Muutamat viime päivät olen ollut hommassa jota arvokkaampaa ja haastavanpaa saa hakea...nimittäin hoito-tätinä siskon pojille jotka ovat Lenni 4v. Onni 2,7 v. ja Sulo 1v....varmaan pelkkä ikäjakauma ja se että kyseessä on kolme poikaa valoittaa haastavaa hommaa aika hyvin ;)
Vauhtia ja vaaratilanteita nimittäin piisaa! Voin luvata että kuka tahansa pätevä ison firman toimitusjohtaja monitaituri jossain muka tärkeässä hommassa olis ihan kusessa näiden kekseliäiden termiittien kanssa. Se että näillä on mahtava mielikuvitus lisää tämän homman haastetta/mielekkyyttä. Täti kuvitteli että nyt mä oon kypsä viisas aikuinen ja kaitsen auktoriteetillani tätä kolmikkoa...huomasin hyvin nopeasti että joo oveluus on se joilla näiden kanssa pärjää. Pitää heittäytyä samaan leikkiin niin homma toimii paljon hauskemmin. Osaa aavistaa jo ennalta että älä jätä sekunniksikaan neljä vuotiasta yksin uusien muovailuvahojen kanssa, koska ihan varmasti tämä on oivaltanut että muovailuvahat ovat helpompia ja mukavampia käsitellä kun ne on uitettu vedessä ja koostumus muistuttaa liisteriä...tänään mä otin leikkiin mukaan oman "mielikuvituskaverini" Elviiran...kehittelin pojille stoorin että mun mukana on ihan pikkuinen tyttö joka on aika mahdoton ja voisko pojat auttaa mua sen kanssa. Molemmat lähtivät leikkiin innosta hehkuen ja kertoivat että mä unohdin sen tytön autoon ja että se pitää hakea sieltä. Lenni oli pyörällä liikenteessä ja haki Elviiran kyytiin tarakalle...huuteli sitten välillä kesken leikin että Elvis pirä kiinni...oli vaikea pitää pokkaa voin kertoa.
Ruokailukin sujui ihan uudella tavalla kun pojat pitivät Elviiralle kuria...Elviira istui pöydällä ja oli ihan mahdoton ja pojat kouluttivat tavoille.
Näyttivät miten astiat viedään kauniisti ruoan jälkeen tiskiin ym. Taitaisi monessa lapsiperheessä olla avuksi tämä Elviira...mahdoton tyttö joka ei osaa yhtään käyttäytyä ja lapset sitten opettavat tavoille ;)

Pohdin miksi meidän aikuisten on niin helppo rakastaa lapsia ja antaa anteeksi huono käytös ja tyhmyydet mutta se että vastaanottaa tai saa yhtä ehdotonta rakkautta aikuiselta on kovin vaikeaa. Oman sydämen haavojen puhdistus on niin kivuliasta että mieluummin olemme ilman rakkautta. Tuntuu että aina löytyy uusia kipuja ja haavoja joita eheyttää ja mä sain tarpeekseni kun se kestää ikuisuuden...päätin itselleni ominaisella tavalla luoda itselleni uuden sydämen. Puhtaan pohjan johon rakentaa ilman menneisyyden painolasteja. Ompelin sen yllättäen intuitiolla ja katselin että se on kovin kuhmuinen ja epämuodostuneen näköinen mutta se on uskaltanut käydä kaikki kipeät polut ja mutkat kasvaakseen ja siksi se on niin ainutlaatuinen ja arvokas! Niinkuin sunkin! Olet arvokas ja tärkeä juuri siksi kun ei ole toista sinua!