Mun päivät soljuvat hyvin rauhallisessa tahdissa ja tärkeintä niissä on ollut hiljentyminen omaan itseensä. Se tunne kun kaaos sisällä alkaa pikkuhiljaa poistumaan ja sinne on muodostunut uusi tyhjä tila on ihan mahtava. Nyt vasta ymmärrän että näinhän sen pitää mennä...ei voi täyttyä uudella jos ei ensin tyhjennä kaikkea vanhaa pois. Irtipäästäminen kaikesta tutusta ja turvallisesta on pelottavaa, kun on elänyt tietyn kaavan mukaan niin pitkään. Luulen että moni ihminen muuttaisi elämäänsä jos vain pysähtyisi kuntelemaan omia tarpeita ja toiveitaan. Oman sisäisen äänensä vaimentaminen on paljon helpompaa kuin sen kuunteleminen. Tein eilen jotain jota olen halunnut tehdä jo tosi kauan mutten ole rohjennut...Kävin nimittäin näönkorjausleikkauksessa...sain lasit varmaan jo ala-asteella ja vihasin niitä ensi hetkestä. Mulla oli jotenkin sellainen tunne että mua estetään näkemästä kunnolla. Olisin vielä pärjännyt jotenkin lasien kanssa jos olisin pystynyt pitämään enemmän piilolinssejä, mutta ne eivät oikein sopineet mun silmille. Niimpä sitten eilen toteutin unelmani ja tein sen. Nyt mä olen NIIN onnessani. Vau ihan mieletöntä MÄ NÄEN!!!!
Vitsailin lapselleni että seuraavaksi sitten botoxia (vitsi vitsi) Mutta pointti on se että miksi emme toteuta rohkeasti asioita joista unelmoimme? Meille opetetaan että ei ole sopivaa toivoa itselleen esim. kuuta taivaalta että pitää tyytyä siihen mitä annetaan. Ja paskat! Me saamme tavoitella ja toivoa ihan kaikkea mitä koemme tarvitsevamme, loppujen lopuksi maailmassa on ihan tarpeeksi kaikkea meille kaikille. Ehkä asiat vaan pitäisi jakautua hieman tasaisemmin. Lopettaa tämä ällöttävä riistotalous ja muuttaa maailma oikeudenmukaiseksi ja ymmärtää että tärkeintä ei ole tylsä byrokratia viidakko vaan me ihmiset! Mulle on aina ollut ihan käsittämättömän vaikeaa ymmärtää miksi toisilla on rahaa ihan yli omien tarpeiden ja miksi toiset laskevat joka penninsä ja yrittävät jotenkin pysyä hengissä...eikö se ole sellainen ihan tavallinen kone joka painaa sitä rahaa että miksi sitä ei voi painaa jokaiselle yhtä paljon? Ehkä mun tulevaisuus olisikin politiikassa kun en ymmärrä miten yksinkertaisista asioista on saatu niin hemmetin vaikeita?
ps. sain mä yhden mekon ommeltua männä päivänä...
Tyttäreni kävi samaisen leikkauksen ja seuraavana päivänä soitti minulle: Äiti mä näen!!!
VastaaPoistaIrmastiina ihan mahtavaa!!! Nyt mietin miksen mennyt aikaisemmin (:
VastaaPoistaHeissan!
VastaaPoistaKävin samaisen leikkauksen elokuussa, koska kyseesä oli likinäköisyys, mutta iän tuomaaa plus-näköä oli myös tullut, niin tehtiin leikkaus, jossa toinen silmä näkee lähelle paremmin kuin kauas ja toinen taas päinvastoin. Olen jo tottunut ja ihanaa, kun en tarvitse laseja, enkä luultavasti moneen vuoteen myöskään lukulaseja:)Tämä on superhieno juttu!:))
Voi, kun minäkin toivoisin samaa, että rahaa olisi kaikille ihan riittävästi! Tuntuu pahalta, kun tietää, että suurin osa ihmisistä on todella köyhiä. Maailmassa on paljon kärsimystä. Jos oikesti haluttaisiin poistaa köyhyys, niin siihen pystyttäisiin, keinoja on.
Lämmöllä, Marge
Ps. Minä sain lasit jo 11-vuotiaana ja nyt opettelen lsittomaan elämään;)Vieläkin on hetkiä, jolloin luuulen, että minulla on lasit:)
VastaaPoistaOlen iloinen puolestasi, että sait yhden unelmasi toteutettua! Ollaan kiitollisia!:)
♥
Hei Marge mahtavaa että säkin uskalsit (: Mulla piti tehdä samalla lailla että toiseen jää vähän miinusta...kävin eilen jälkitarkastuksessa jossa todettiin että meni toinenkin silmä nollille...mua vain hymyilytti ihan sama! Pääasia ettei tarvitse jatkuvasti käyttää laseja. Maailman muuttaminen on paljon helpomapaa kuin kuvitellaan, ajatuksellakin on ihan mahtavat voimat ja asenteella. Kiitollisuus on avain vielä suurempaan onnen ja runsauden ilmentymiseen. Mä oon ainakin tällä hetkellä niin kiitollinen ja onnellinen että voisin halata jokaista vastaantulijaa...varokaa vaan (;
VastaaPoista