Sydämen polku

 

Täällä mä leikin prinsessaa ja yritän sivistyneesti nukkua ihan oikeassa sängyssä joka ei muuten olekaan ihan niin helppoa sen jälkeen kun tottui nukkumaan patjalla lattialla. Ensimmäisen yön mä vaan pyörin ja tuskailin kun oli niin outoa nukkua niin korkealla. Olen niin onnessani pikku pesästäni joka näyttää hyvin vahvasti minulta. Kun asui yli viisitoista vuotta omakotitalossa on äärettömän jännää palata kerrostaloon. Olin huuli pyöreänä ihmetyksestä kun minulle vaihdettiin keittöön uusi hana taloyhtiön toimesta...Hyvä etten kapsahtanut huoltomiehen kaulaan että olitpa killti kun autoit...onneksi tällä kertaa osasin hillitä itseni, voi olla että ei olis muuten tullut toista kertaa (;

 

Näyttää yllättävän vaalealta tämä prinsessan makkari.. kun sisustaa intuitiolla kokonaisuus

saattaa yllättää itsensäkin...fiilispohjalla kun elelee ja toimii saattaa mieli ja pää kääntyä hyvinkin nopeasti johonkin ihan muuhun kuin alunperin kuvitteli. Mutta ei ole tylsää ei...sen voin vakuuttaa!

 

Kaikkien joulunvihaajien kiusaksi ja kunniaksi oli ihan pakko laittaa sängynpäätyyn "jouluvalot"

mun kummallisessa päässäni ja elämässäni joulu on joka päivä ja sisäinen lapseni suorastaan

vaatii ja huutaa iloitsemaan siitä.

       Ja hei!Tässä keltsit...joilla mä seikkailen pitkin ja poikin...ehkä niihin olisi hyvätä lisätä jotain painavaa ja maadoittavaa että tässä mun yltiöpäisessä touhu ja seikkailuenergiassani pysyn tiukasti maan pinnalla enkä pompi turhaan niin korkealle kun pudotus on aina monta metriä korkea... vaikkakin mä kummallisesti näytän aina jaloilleni sieltä tupsahtavan...vielä  ainakin (;