Hullun remontoijan tarinoita....kyllä on mahtavaa kun saa touhuta juuri omalla kummallisella tavallaan...
kämppä on kuin pommin jäljiltä joka paikka kesken ja mitä tekee omituinen remontoija...luo ympärilleen kauneutta ja kodin
tuntua...ripustelee sisutustavaroita...kukkia...kynttilöitä...mun elämässä on aina ollut auktoriteetti joka yrittää jotenkin
laittaa mua johonkin järkevään hillitympään muottiin...ensin vein järjen isältäni ja sitten...oon ikäni kapinoinut sitä
vastaan että miehet ja naiset olisivat niin erilaisia ja että tytöt eivät voisi tehdä ihan samoja asioita kuin pojatkin...isäni
omaa aika perinteisen ajattelutavan jossa naiset ovat heikkoja ja tarvitsevat itselleen "viisaamman" sukupuolen edustajan
katsomaan peräänsä...mun kohdalla taisi isä menettää viimeisetkin karvat harvenevasta kuontalostaan...muut leikki pienenä
tyttöjen leikkejä ja mä rakensin naapurinpojan kanssa veneen, neppasin pikkuautoilla ja hui nyt ehkä voi jo tunnustaa
poltin tupakkaa leikkimökin takana. Mulla oli jo aika pienenä joku intohimo työkaluihin ja mulla on hämärä muistikuva miten
työnsin fluoritabletin radion sisään ja sitten purin sen atomeiksi nähdäkseni mihin se meni. Isompana sahasin salaa sirkkelillä
(josta oli ankara kielto olla koskematta) maalasin ilman lupaa vaaleanpunaiseksi keltaisen
leikkimökin ja tein siitä hevostallin. Muistan miten varastin keittiöstä roskaämpärin poltin siihen kolvilla reiät ja ruuvasin
sen seinään (Täytyyhän hevosilla olla myös ruoka-astia?) Siitä että teen täällä itse remonttia ilman ketään viisaampaa
aiheutuu taas isälleni harmaita hiuksia...kysy nyt neuvoa joltain mieheltä...ole nyt varovainen...plaa plaa.
Eilen tuli sitten isukki tekemään työmaa tarkastusta, mä hioin seinää naama valkoisena pölystä ja kas mulla on lattialistat
hujan hajan lattialla ja hetkellä jolloin mun pitäisi näyttää että kato miten hienosti mä pärjään ja osaan astun naulaan...
Isällä pääsi ruma sana että ei oo totta käännä nyt ne listat edes toisin päin...onneksi mulla on hyvät suhteet yläkertaan ja
ja suojaus kunnossa joten naula jäi vain kenkään kiinni... tänään kiitos taas tosi vähästen yöunien jälkeen oli myös jännittävä
päivä...toivotaan ettei isä lue mun blogia...ettei tiedä ihan kaikkea...mulla oli aamulla kiire lähtö ja laitoin auton käyntiin ja
hyppäsin pihalle raaputtamaan ikkunoita...koska mun autossa on mielenkiintoisia ominaisuuksia ei käsijarrua voi käyttää
kun se jää jumiin oli pakko laittaa vaihde vapaalle....hetken raavittuani sain naurukohtauksen että kauheeta jos auto lähtis
liukumaan...arvaatte varmaan mitä kävi? Taas kerran intuitioni osui oikeaan ja se todellakin lähti...sain sen onneksi kiinni
oven auki ja painettua jarrua...että se joka varastit yöuneni viittitkö palauttaa, mä saatan alkaa olemaan vaaraksi
ympäristölle...lisäksi mä täällä remonttipölyn ja kaiken sotkun keskellä päätin ottaa kylpyammeen käyttöön...paljon
kynttilöitä palamaan kaunista musiikkia ja ehkä ensi yönä uni maistuu...mä lähden nyt lillumaan laventeli kylpyyn ja hukutan
sen mukana itsestäni pois kaiken vanhan joka ei enää palvellut mua.
Kynttiläkruunu, roskasäkki ja revityt tapetit.Kiitos hienosta kuvasta.Kyllä naiset osaa ja mitä ei osaa, ne opettelee.
VastaaPoistaItse olin niin kiltti ja tyttömäinen tyttö... Oon kai vähän edelleenkin. Mutta aion opetella ajamaan traktoria, sen oon päättänyt! Mun tyttöni on kuitenkin erilainen. Se tuntuu tykkäävän potkupalloista, ruuvimeisseleistä... Sanonkin sille aina, että tee sitä mistä tykkäät, kyllä me pystytään samaan kuin nuo miehetkin. Se on tahdosta ja harjoittelusta kiinni :)
VastaaPoistaEi voi kuin leveesti hymyillä lukiessaan :D
VastaaPoistaJa odottaa mitä kivaa saat aikaiseksi.
Sen vain tiedän, että saat...
Hehheeh.. oikein kultainen lapsukainen siis :D
VastaaPoistaMä muistan kun mä tökkisin pienenä nuppineulalla radion kaiuttimia, että mitä tapahtuu.. Mitään ei tapahtunut.. pöh!
Eeva niin just! Hyvä me!
VastaaPoistaElise ihanaa lisää rasavilli tyttöjä(:
Pepi mäkin hymyilen leveästi ain kun piipahdat, tuot hyvää mieltä(:
Maavvaiva...hahaa sulla olis pitänyt olla joku järeämpi ase?
Mä oon myös ollut poikatyttö, riiviö ja mikä lie. En suostunut pukeutumaan vaaleanpunaiseen enkä mekkoon, kaverit oli kaikki poikia ja tein niiden kanssa poikien juttuja. Ja tietysti myös paljon kepposia. Mun äiti oli ihan finaalissa mun kanssa, ja seuraava lapsi syntyikin vasta 9 vuotta myöhemmin =)
VastaaPoistaJa nytkin kyllä teen mieluummin remppaa kuin vaikka siivoan, kädessä pysyy vasara ja hiomakone ja taltta, silitysrautaa ja ripsien kääntäjää (vai mikä se on) en osaa käyttää.
Heh heh, tuo auto juttu voisi niin hyvin tapahtua minullekin, jotain vastaavaa on joskus käynytkin. Toivottavasti laventelista on apua unensaantiin, Provencessa ainakin niin sanotaan. Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistajei sait keitiön valmiiksi:) ihanan näköinen!
VastaaPoistaOnnea oman kodin laittaja!!!
VastaaPoistaVera hyvä remppaliisat (: Vaikka mä oon kyllä myös aikamoinen prinessakin...outo yhdistelmä....Tiina Oon kylpenyt sitkeästi joka ilta ja nukahdan hyvin mutta herään joka yö klo.4...
VastaaPoistaKiitos suvi-murunen(: Tanja ihanainen kiitos (: Muiskuja!