Viime päivinä olen päässyt tekemään sitä joka selvästi on mulle ominaisinta, nimittäin elämään
hullunmyllyssä talo täynnä lapsia seassa häiriintynyt koira ja kissa. Eilen leivottiin pullaa kokoonpanolla
Onni 1v 10kk, Lenni 3v. Vauva reilu 2kk Samuli 10v. Emilia 13v. Sofia 13v.... Minä ja siskoni...
Isämme, lasten isoisä tupsahti kylään ja katseli touhuamme kauhistunein ilmein ja huuteli väliin että herranjumala kattokaa
nyt mihin se Onni työntää sitä taikinaa ja plaa plaa...me hullut siskokset vain nauroimme että mitä sitten?
Tää on taikinaterapiaa...koira nautti tilanteesta ja oli innolla mukana syömässä valmista pullaa jonka törkeästi
ryösti pikku-miehen kädestä ja Onni parka sai varmaan traumoja loppuelämäkseen.
Mikä rikkaus ihmiselle
onkaan suuri perhe, ei haittaa vaikka omat lapset kasvavat isoiksi, aina riittää pieniä paapottavia ja onko maailmassa
oikeasti mitään niin tärkeää kuin lapset? Tuntuu että lasten kanssa olosta saa oikeasti paljon enemmän kuin mitä itse antaa.
No joo toki joskus pinna kiristyy näiden otusten kanssa mutta sekin on ihan normaalia...Monilta lapsilta puuttuu
omien vanhempien lisäksi ympäriltä muita rakastavia turvallisia aikuisia joiden kanssa viettää aikaa, isovanhemmuuskin on
kärsinyt jonkinmoisen inflaation tuntuu että ei ole muodikasta viettää aikaa lastenlasten kanssa vaan sama kiire vaivaa
mummuja ja pappojakin. Meillä on ollut perinne näiden siskojen-lasten kanssa että ollaan ikäänkuin "varamummola"
ja näyttää siltä että kolmetoistavuotiaatkin tulevat vielä mielellään meille kyläilemään. Kaksikko nimittäin hiippasi illanpimeydessä
taskulampun kanssa tutkimaan navettaa ja tuli takaisin ilmoittaen että me ajateltiin että siitä navetan yhdestä osasta
tehtäisiin meille oma huone ja oltais sitten siellä aina kun tullaan teille, kummallisesti sydämessä tuntui
muljahdus tämän kuullessani. Vaikka toisen neidin fb.statuksessa luki että syyslomalla keskellä ei mitään on täällä
maalla selvästi mukava olla (;
Ohessa kuvapostaus joka ei liity aiheeseen mitenkään....
hullunmyllyssä talo täynnä lapsia seassa häiriintynyt koira ja kissa. Eilen leivottiin pullaa kokoonpanolla
Onni 1v 10kk, Lenni 3v. Vauva reilu 2kk Samuli 10v. Emilia 13v. Sofia 13v.... Minä ja siskoni...
Isämme, lasten isoisä tupsahti kylään ja katseli touhuamme kauhistunein ilmein ja huuteli väliin että herranjumala kattokaa
nyt mihin se Onni työntää sitä taikinaa ja plaa plaa...me hullut siskokset vain nauroimme että mitä sitten?
Tää on taikinaterapiaa...koira nautti tilanteesta ja oli innolla mukana syömässä valmista pullaa jonka törkeästi
ryösti pikku-miehen kädestä ja Onni parka sai varmaan traumoja loppuelämäkseen.
Mikä rikkaus ihmiselle
onkaan suuri perhe, ei haittaa vaikka omat lapset kasvavat isoiksi, aina riittää pieniä paapottavia ja onko maailmassa
oikeasti mitään niin tärkeää kuin lapset? Tuntuu että lasten kanssa olosta saa oikeasti paljon enemmän kuin mitä itse antaa.
No joo toki joskus pinna kiristyy näiden otusten kanssa mutta sekin on ihan normaalia...Monilta lapsilta puuttuu
omien vanhempien lisäksi ympäriltä muita rakastavia turvallisia aikuisia joiden kanssa viettää aikaa, isovanhemmuuskin on
kärsinyt jonkinmoisen inflaation tuntuu että ei ole muodikasta viettää aikaa lastenlasten kanssa vaan sama kiire vaivaa
mummuja ja pappojakin. Meillä on ollut perinne näiden siskojen-lasten kanssa että ollaan ikäänkuin "varamummola"
ja näyttää siltä että kolmetoistavuotiaatkin tulevat vielä mielellään meille kyläilemään. Kaksikko nimittäin hiippasi illanpimeydessä
taskulampun kanssa tutkimaan navettaa ja tuli takaisin ilmoittaen että me ajateltiin että siitä navetan yhdestä osasta
tehtäisiin meille oma huone ja oltais sitten siellä aina kun tullaan teille, kummallisesti sydämessä tuntui
muljahdus tämän kuullessani. Vaikka toisen neidin fb.statuksessa luki että syyslomalla keskellä ei mitään on täällä
maalla selvästi mukava olla (;
Ohessa kuvapostaus joka ei liity aiheeseen mitenkään....
Ihana leipomispäivä pienten leipurien kanssa teillä onkin ollut...☺
VastaaPoistaOlet niin oikeassa! Olen usein ihmetellyt, kun olen kuullut, jonkun isovanhemman (ei meidän perheen) sanovan, että ei ole mikään lapsenvahti, on hoitanut omansa pesästä ja saa nauttia nyt omasta elämästään tms. että eihän siitä pitäisi olla kysekään... Toki on upeaa, jos isovanhemmat asuvat lähellä ja voivat auttaa lasten ollessa pieniä myös hoitamistehtävissä (kuten meillä mm. on mieheni vanhempien kanssa), mutta eikös isovanhempien tulisi myös nauttia lapsenlapsistaan tehden mukavia juttuja yhdessä jne. On niin upeaa, jos lapsella on läheiset suhteet isovanhempiinsa, kuin myös tietty täteihin , setiin jne. Mulla välillä sydäntä raastaa, kun tiedän, miten äitini (ja isosiskoni) mielellään olisi lähellä ja touhuilisi Peipposen kanssa kivoja juttuja. Ja olenkin sen tähden entistäkin onnellisempi, että mieheni vanhemmat ovat lähellä ja nauttivat lapsenlapsestaan täysin rinnoin!
VastaaPoistaTänä jouluna pääsemme Suomessa viettämään piparitalkoita siskoni perheen kanssa, eli serkukset, siskokset ja mummi yhdessä :) Enkä malta odottaa! Viimeisissä yhteisissä piparitalkoissa Peipponen oli vasta toiveen pilkahdus silmäkulmassani :)
Ihanaa että olet saanut elää hullunmyllyssä ja hauskaahan tuo ainakin näin luettuna on ollut:)
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta hullunmyllyltä :D
VastaaPoistaTeillä on kaunis tapetti teidän keittiössä, mistä se mahtaa olla peräisin? :D
Lasten mielestä leipominen on ihan parasta ja mitä siitä jos tulee sotkua? Jauhot ja rasvat lähtee aina pesemällä pois. Me ostettiin viime viikolla Karlan kanssa uusi kakkuvuoka ja leivottiin heti suklaakakkua. Mikään ei voita leipomista pikku neidin mielestä. Ja päällä mustavalkoinen muumiessu tietenkin! Sisarustesi lapset tulevat koko ikänsä muistamaan miten hauskaa teillä oli lapsena, ihana juttu!
VastaaPoistairmastiina niinpä (:
VastaaPoistaLiisa samaa olen minäkin ihmetellyt? Voin vain kuvitella miten haikeaa on asua kaukana, kaikessa on puolensa, ihana että pääsette yhdessä leipomaan (:
Marika niin olikin! Ihan superkivaa!
Annika tapetti on duroun gammalsvenska jota meillä on sekä vihreänä että ruskeana (:
Madame kissankulma niinpä sotkun saa aina siivottua! Ihana Karla voin vain kuvitella (:
Moi Maria, uusi lukija ilmoittautuu!
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle siellä "hullunmyllyn keskellä" :)
Ai niin, ja tervetuloa lukijaksi blogiini Valkeat Unelmat!
Mä henkilökohtaisesti tykkäisin jos palattaisiin vähän ajassa taaksepäin ja isossa porukassa oleminen olisi ihan arkipäivää. Siis niin, että arkeen osallistuisivat isovanhemmat, sedät,tädit,serkut,naapurit. Oltaisiin yksi iso yhteisä, joka toimisi tiimissä. Nykyään perheet ovat ihan oman onnensa nojassa ja jokainen haluaa vetää tiukat raamit OMAN itsensä ympärille. Mun mielestä kauhea sääli, kun ihmisiä ei ole tarkoitettu elämään niin. Toki oma rauha ja yksityisyys on ihan hyvä juttu myöskin, mutta sillä tavalla sopivassa mittasuhteessa. Mä taidan tehdä vaan kymmenen lasta, niin saan sillä tavalla ison yhteisön itselleni! :)
VastaaPoista