Sydämen polku

Hei kaikki ihanaiset! Pitkästä aikaa...joskus elämä mottaa isolla nyrkillä ja silloin on pakko keskittyä ihan muuhun kuin hauskojen juttujen kirjoittamiseen...jota aioin taas heti jatkaa kun siltä tuntuu. Nyt keskityn vain kasaamaan asiat uusiksi ja hengittelemään vahvuuden takaisin itseeni. Tässä uusintapostauksen yksi vanha juttu joka toivottavasti saa hymyn huulillenne. Olette sen arvoisia (:


Mitä ihmettä meille ihmisille oikein tapahtuu aikuistuessamme...
Elämä muuttuu totiseksi puurtamiseksi ja valittamiseksi joka hem...
pikku-asiasta. Kaikesta otetaan ihan hirveet kierrokset ihan kuin hyvän
ihmisen mittari olisi kuinka paljon voi hermostua mahdollisimman pienestä.
Mun mielestä me voitaisiin kaikki ottaa teineistä mallia, millä uskomattomalla
rentoudella teinit asioihin suhtautuu...tyyliin mitä välii, ketä kiinnostaa, ihan sama...
Joudun laittamaan kuvan muutaman vuoden takaa...tyttäreni oli juuri saanut ajokortin
ja lainasi kaverinsa autoa...unohtui sitten laittaa käsijarru tai edes vaihde päälle ja auto
oli liukunut itsekseen...kaveri otti tilanteen rauhallisesti (en nyt muista sanatarkkaan)
Tyyliin näin. Ihan sama se auto oli muutenkin ihan paska...että näin...