Mekko. Kaunis kuin lempeä pehmeä päiväuni. Suloinen hetki jolloin kaikki vaan tuntuu niin käsin koskettavan satumaiselta ettet tiedä oletko hereillä vai näetkö sittenkin unta.
Usein sisällämme kytee jokin unelma, haave siitä mitä haluaisimme elämässämme toteuttaa. Sekunnin sadasosassa järki, tuo kavala kaiken kyseenalaistaja on lytännyt unelman. Saanut meidät uskomaan ettei tämä tule kannattamaan tai onnistumaan.
Tässä ajassa jossa kaikki tekeminen pohjautuu siihen että tuottaminen on maksimaalisen tehokasta ja halpaa ei käsityöllä enää elä. Kukaan ei ompele yhtä mekkoa kaikessa rauhassa ladaten musiikilla ja rakkaudella ainutlaatuista energiaa luomukseensa. Siksi koska mekon saa ostettua ketjumyymälästä naurettavan halvalla; sitä voi pitää vain kerran ja kuljettaa sitten kirpputorille tai antaa pois koska se oli melkein ilmainen. Samalla kannatamme tuotantoa jossa työvoima joka tuon tuotteen valmistaa työskentelee epäinhimillissä olosuhteissa. Kenties tuotantoketjussa on lapsi joka ei naura ja leiki kuten omamme täällä. Lapsi jolla on huoli eloonjäämisestä, kenties vastuu koko perheen toimeentulosta. Käsin valmistettu tuote ei koskaan pysty kilpailemaan massatuotannon kanssa. Eikä haluakkaan. Se haluaa nostaa arvostusta perinteisille käsityöammateille, näyttää suuntaa maailmaan joka uskoo luovaan tekemiseen. Siihen että tulevaisuudessa uskallamme kannustaa nuoria opiskelemaan ammatteja jotka ovat kohta häviävä luonnonvara.
En koskaan kuvitellut asuvani mekkokaupassa. Leikkiväni mitä kauneimpien kierrätyskankaiden, pitsien ja musiikin kanssa.
Karkkivärit täyttävät nyt kotini. Elämäni. Kiitollisuus saa kyyneleet silmiin. On kyse jostain suuremmasta kuin mekosta. Rakkaudesta. Unelmien luomisesta todeksi.

 

Mä ompelen. Aamusta iltaan, illasta aamuun. Näen vain pitsejä, ihania värejä, hintalappuja.

Ja koska kaikki pitää tehdä itse ja ekologisesti on hintalappuihin käytetty jämätapetteja ym. muita paperinpaloja. Muutamat tarkkasilmäiset hämmästelevät mun vaatemerkkiä, miksi se on hassusti kirjoitettu. Kiroilen huomatessani. Minä ja mun lukihäiriö...ikuinen riesa. Kunnes välähtää että onko tosiaan niin ettei tässä ahtaassa lokerointiyhteiskunnassa ole tilaa erilaisuudelle, virheille. Pitääkö kaiken olla niin täydellistä. Ja mä en missään nimessä ole. Mikään desing ihminen ennemmin just desing. Outo yhtälö joka ei aina aukea kaikille tarkoituperillään. Siispä päätän että mun merkki on just tää. Paljasjalkaisen maalaistyttösen vintage- henkiset lukihäiriömekot. Jokainen saumakaan ei ole täydellinen mutta nää onkin ladattu täyteen rakkausenergiaa, jotain mitä halpatehdastuotannosta saattaa puuttua. Niin ja Elvis on ollut mukana synnyttämässä näitä.

 Että tervetuloa ensimmäisille satumaisille vaate & raakakakku kutsuille. Vinoon taloon Porvooseen. Tapahtuma on lähinnä mun ystäville mutta saa tulla kurkkimaan jos innostaa... 27.4 10-16 kysymällä annan tarkemman osoitteen.

Unelmatuotanto tekee aktiivisesti työtä auttaakseen syrjäytyneitä lapsia, nuoria ja aikuisia. Elämänvalmennusta, voimauttavaa valokuvausta luovaa tekemistä yhdessä. Olen tehnyt työtä vapaaehtoispohjalta n. kaksi vuotta. Tavannut uskomattomia persoonia, ihmisiä joiden syrjäytymisen syynä on usein herkkyys, erilaisuus, itsetunto-ongelmat ja seikat joita nyky-yhteiskunta ei vielä ole valmis ymmärtämään. Ainoa apu on usein lääkitys, terapia siihen että uniikit yksilöt muokataan tiettyyn sopivaan muottiin. Potentiaali näissä superherkissä ihmisissä on valtava kun se osataan ohjata oikeille reiteille. Etsin tapoja ja keinoja rahoittaa toimintaa niin että pystyisin jatkossakin tekemään tätä työtä vapaa-ehtoispohjalta. Haluaisin uskoa siihen että uuden ajan maailmassa toimii vaihto-talous emmekä perusta enää tekemistämme tai elämäämme rahalle. Otan vastaan ehdotuksia siitä miten jatkaa tätä toimintaa, ihmisten jotka haluavat muuttaa maailmaa mukaan tuloa. Aurinkoa ja rakkautta päivääsi Maria

Mistä onnellinen ja tasapainoinen elämä koostuu. Loppujen lopuksi ihan hirvittävän yksinkertaisista raaka-aineista. Ihminen tarvitsee ravintoa, lepoa ja rakkautta. Kodin ja työn joka tekee onnelliseksi. Tässä ajassa suurin haaste on se että mieli luulee kaiken olevan suorittamista. Ei ole aikaa olla läsnä siinä mitä parhaillaan tekee. Allekirjoittanut on mestari tässä hommassa. Ajaa autoa, syö ja puhuu puhelimessa samaan aikaan. Kunnes lähes törmää johonkin ja havahtuu. Mitä ihmettä mä oon taas tekemässä. Missä on keskittyminen, läsnä olo, pitkän henkisen matkan lopputulos. Siinä että olen edelleen sama koheltaja, se joka työntää lusikkansa liian moneen soppaan yhtä aikaa. Hetkessä on zen mennyttä, yöunet katkeilee ja sydän hakkaa. Kritisoin itseäni ankarasti ihmettelen missä vika.
Kunnes oivallan monia tärkeitä asioita. Sanottiinko sulle taannoisessa ayurveda konsultaatiossa asioita joita oli vaikea ottaa silloin vastaan. Kerrottiinko sulle tasan tarkkaan mitkä ravinto-aineet saa kehon epätasapainoon ja yöunet häiriintymään. Otan itseäni niskasta kiinni ja luen kirjaa kehon ja mielen ayurveda. Palaan kaurapuurolinjalle jota tohtori suositteli hillitsemään liiallista tulienergiaa kehossani. Päätän että tällä kertaa kuuntelen kehoani ja sen tuomia viestejä ymmärtäen että oman itsensä johtaminen on elämänmittainen projekti jossa tehdään työtä jokaisena päivänä.
Päätän aloittaa taas kerran homman uudella tavalla, ottaa niskalenkin itsestäni. Lempeästi rakastavasti ohjata itseni
tilaan jossa olin hetki sitten ymmärtäen että jokainen polulta putoaminen kuuluu suunnitelmaan ja luo entistä vahvemman pohjan jolle rakentaa. On helppo johtaa kaikkea itsensä ulkopuolella, sisimmän kanssa työskentely on paljon haasteellisempaa. Maailmassa jossa saavutukset mitataan ulkoisilla merkeillä on vielä matkaa siihen että ymmärtäisimme mikä voima itsensä sisäisessä kehittämisessä on. Juhlisimme tutkintojen sijaan sisäistä kasvuamme. Taidan pitää bileet sen kunniaksi että löysin taas sisältäni jotain, uuden oivalluksen.