Hei muruset! Terkkuja Kreikasta jonne hilpastiin esikoistyttäreni ja pikkuisen My:n kanssa yllättäen. Otettiin kahden viikon äkkilähtö edellisenä iltana ja aamulla jo oltiin matkalla. Nopeat liikkeet on niin mun juttu. Uitiin, otettiin aurinkoa, ajettiin saarta (Korfua) ristiin rastiin vuokra-autolla ja ruokittiin pieniä kissoja jotka näyttivät todella huonoilta. Mun sydän särkyy eläinten huonosta kohtelusta. Maailmassa on niin paljon vielä parannettavaa.
Tokalla viikolla oltiin osana isompaa ryhmää mindfullness-meditaatio kursilla. Tai tyttäreni oli mä lähinnä leikin Myn kanssa ja totesin että parasta läsnäoloa on aika pienen touhutädin kanssa. Katsellessa maailmaa yksivuotiaan silmin ymmärtää just ne elämän keskeisimmät ja tärkeimmät asiat. Miten jännittävää kaikki onkaan. My joka ei paljoa arastele teki tuttavuutta paikallisiin muunmuassa istumassa bussissa vieraan naisen sylissä. Kumpa me aikuisetkin uskaltaisimme kohdata toisemme juuri sellaisina kuin olemme. Vailla naamioita tai pelkoja, täysin toisiimme ja elämään luottaen. Sydän täynnä rakkautta ihan kaikkia ja kaikkea kohtaan.
