Vietin ihanan päivän ihanan naisen kanssa. Ystäväni Suvituuli täytti pyöreitä ja lahjani hänelle oli aikaa ihan kahden kesken...pienen pojan äitinä ja yksityisyrittäjänä siitä nauttii erityisesti. Otimme voimauttavia valokuvia tästä lahjakkaasta muusikko-keijukaisesta...neito lauloi mun ikkunalaudallani että kuvaaja otti ilmalennon innostuksesta...onneksi ei sattunut pahemmin.
Harjoittelimme runsauden sallimista ja vastaanottamista. Useimmat meistä jotka haluavat elää "henkistä" elämää kuvittelevat että se on niukkuuden ja luopumisen polku. Että on väärin toivoa itselleen maallista runsautta. Eksyin samaan luuloon itsekin ja syyllistin itseäni siitä etten saa toivoa itselleni asioita. Monen mutkan ja luopumisen kautta ymmärsin että itseasiassa tavarat, raha ja maallinen runsaus on sallittua ja meidän kaikkien ulottuvilla. Kyse onkin siitä mitä uskot ansaitsevasi, uskallatko sallia ja toivoa itsellesi vain parasta, vai uskotko että elämä on kärvistelyä ja niukkuudessa elämistä...
Pyörimme ihanissa vintage-liikkeissä hypistelimme vanhoja tavaroita ja huokailimme...
Täältä ystäväni sai valita itselleen mieluisan lahjan, mukaan lähti pitsishaali 50-luvulta.
Tällä voimauttavalla matkalla omaan naiseuteeni ja siihen kuka olen olen eksynyt monesti, tehnyt virheitä, ehkä oppinutkin jotain. Ymmärtänyt että todellisuus jossa elämme on sen mukaista millä kehitysasteella itse olemme. Kun ymmärrämme oman arvomme ja sen että kaikki on mahdollista elämä on kuin satua, käsirjoitamme siihen juuri niitä asioita joista olemme unelmoineet. Tiedän että touhuni herättävät monessa kummastusta, ihmettelya suuttumustakin...lisään pökköä pesään sarkasmilla ja omituisella huumorillani joka usein väärin ymmärretään.
Ehkä elämäntehtäväni on toimia "herättäjänä" joka kohelluksellaan näyttää ettei tämä olekaan niin vakavaa touhua vaan itseasiassa aika hauskaa puuhaa. Olemalla avoin haluan auttaa ihmisiä ja jakaa paljon hyvää ympärilleni.
Kuten eilen kahvilassa...mies jonka tiedän mutten ole koskaan vaihtanut sanaakaan alkoi kertomaan ettei ole moneen yöhön saanut nukuttua kun jalka on niin kipeä...käsiä alkoi pakottamaan ja tuli tarve kysyä haluatko että hoidan jalkaasi? Mies riisui muitta mutkitta kenkänsä ja sukkansa ja niin mä sitten istuin kahvilan lattialla ja hoidin miehen jalkaa.
Ohikulkijat katsoivat kummastellen mutta musta hetki oli ihan äärettömän kaunis, kipu helpotti ja jatkoin matkaani. Autossa parahdin itkuun kiitollisuudesta. Kiitos että saan auttaa ihania kauniita ihmisiä, kiitos että tuotte polulleni niitä jotka eivät kyseenlalaista vaan ottavat avosydämin "oudot" kykyni vastaan. Sain paljon tältä mieheltä sydämeeni kiitos siitä.