Kapinointia "tätiyttä" vastaan osa...aika mones...

Mä oon koko ikäni koittanut näyttää vanhemmalta kuin olen. Oon aina kärsinyt siitä että mua luullaan huomattavasti nuoremmaksi kuin oon. Pahinta ehkä on ollut ne kerrat kun mua on luultu mieheni tyttäreksi...en tiedä kylläkään kummalle meistä, mulle vai miehelle...kyllä on nolostunut kysyjäkin joka kyseisen erheen teki, kuultuaan että ei kyllä se on mun vaimo.
Päätin tässä joku aika sitten että mä alan pukeutua niin kuin aikuisen kuuluu, en kylläkään tiedä miksi? Musta ei saa klassisen tyylikästä vaikka kierittäis missä merkkivaatteissa ja hillityissä väreissä. Oon taas antanut periksi ja näytän kuteissani varmaan 15-vuotiaalta, jos naama on piilossa (; onko muka olemassa joku ohjekirja joka määrittää miten pitää käyttäytyä missäkin iässä? Kampaajana kuulen usein naisilta että mä haluaisin tehdä sitä tai tätä ulkonäölleni mutta kun tän ikäinen ei enää voi? Miten niin ei? Kuka estää paitsi sinä itse. Marssin eilen kenkäkauppaan katsomaan jotain kevät tossuja itselleni...mulla oli päällä mun ompelema keltainen pilkkumekko ja liilaa...on muuten räpsäkkä yhdistelmä...ja kattokaa mitkä kaunokaiset mä löysin! Hinta vain 15€...eivät kuulemma olleet käyneet kaupaksi värinsä takia. Istuu täydellisesti mun mekkoon!!!

Muutenkin mä kapinoin "aikuisuutta" vastaan jos se tarkoittaa tiukkapipoisuutta tai elämänilon kadottamista. Taidan olla sellainen syntymähullu syntymähumalassa, oon monta kertaa miettinyt mistä se oikein kumpuaa ja tajusin että kyllä se on meillä suvussa. Muistelin tänään vaariani joka nukkui pois toissa jouluna 90-vuotiaana. Vaari muunmuuassa järkytti sukulaisia menemällä 86-vuotiaana naimisiin ja väänsi papille vitsiä vihkimisen jälkeen vihkiraamatun saatuaan että mille sivulle voi kirjoittaa tulevien lapsien nimet...meidän vaarista ei todellakaan tiennyt mitä seuraavaksi keksii. Oon päättänyt elää elämäni juuri tuollaisella asenteella, pistää vielä ranttaliksi vanhoillakin päivillä jos siltä tuntuu. Mun yksi toteuttamaton haave on ollut aina oma moottoripyörä...kevät käynnistää kuumeen tehokkaasti. En tiedä toteutanko vielä haaveen mutta mä teen nyt jo mielikuvitusajeluja ja kuvittelen miten hurautan prätkälläni näyttävästi esim. huoltsikan pihaan...piha täynnä väkeä  minä ja makea custom-pyörä...sitten PAM! Mä oon niin sählä että oon ihan varma että kaataisin pyörän kun se olisi liian painava tälläiselle hentoiselle tyttöselle ja mä olisin nolona että apua! voisiko joku tulla nostamaan tän...eli voi olla viisaampi että ajan vain unelmissani (: 

loppuun vielä kuva teinityylistäni tänään...kaikki pitää olla sävy sävyyn...

Kyllä maalaiselämä on sitten ihanaa! Ja kevät! Ollaan puuhasteltu koko pääsiäinen maatalon
perushommia, siivottu pihaa...miehet ovat tehneet ihan valtavan puu-urakan mä oon leikkiny sillä välin kätevää emäntää. Tehnyt ruokaa, keittänyt kahvia, pessyt pyykkiä, siivonnut, leiponut...ja nauttinut suunnattomasti! Mä saan niin hirveästi  siitä kun teen ihan perushommia ja ei kirpaise yhtään perinteinen asetelma jossa mies tekee raskasta fyysistä työtä ja mun homma on kantaa evästä eteen että jaksaa. Lapset ovat myös viettäneet aikaa meidän kanssamme  ja sisko lapsineen vieraili luonamme. Funtsailin tänään näitä elämän perus-asioita...taas! Mikä mättää nykymaailmassa? No se että me ollaan vieraanuttu ihan perusasioista ajatelkaa jos maailmaan tulis sellainen tilanne että ei sais kaupasta ruokaa, sähköt olis poikki ja pitäis selvitä jotenkin? Kaikki ovat tuudittautuneet perustunteeseen että kaikki toimii moitteettomasti...senkun pistää masiinan töpselin seinään ja homma pelittää...ajatelkaa vaikka pyykin pesua? Että pitäis jotenkin saada pyykit puhtaaksi, jossain lämmitettyä puhdasta vettä jne...ei varmaan olis ihan pikku-juttu. Nyt meillä on kaikki mahdollinen apuna ja silti aika ei meinaa riittää...

Tai että ei olisi kaupassa ruokaa...kuinka monta päivää me selvittäis omin nokkinemme? Mä oon juuri tän ja sen seikan takia että haluan opettaa näitä asioita myös jälkipolville päättänyt muuttaa pikkuhiljaa omaa elämääni siihen suuntaan että osaisin tehdä kaikkia asioita vaikka tilanne olisi mikä. Siksi mä sählään täällä kokeilujeni kanssa  ja teen kaiken niin vaikeasti että mä haluan elää elämää jossa kaikki ei ole valmiina kuin apteekin hyllyllä. Asioiden eteen pitää tehdä töitä niin niitä arvostaa ihan erilailla. Kuten kananmunien...aloitin aamun pirteällä juoksulenkillä (tiput lähtevät vasta tänään kotiin)
menin siis hoitamaan tipusia aamulla ja kolme karkasi... kaikki juoksivat eri suuntiin pitkin pihaa ja minä perässä...enpä oo tullut ajatelleeksi että sellainenkin taito kuten miten kanaa kutsutaan luokseeen tai miten sen saa kiinni olisi tarpeen...mitä enemmän mä yritin sen lujempaa ne juoksi. Lopulta sain kaksi kiinni ja sisälle...mutta yksi sitkeä  jonka olen ristinyt Helmeksi vaan vilisti pitkin pihaa eikä totellut vaikka yritin mitä. No lopulta sain sen ajettua takaisin kanalaan.
On muuten kiva katsoa miten meidän nuorisoa jotka virnuilivat maallemuutoamme että mitä te siellä korvessa kaksin teette? Tytöt tulevat tänne yhä useammin ja useammin ja selvästi nauttivat seurata äidin ja isän omituisia puuhia. Vaikka mä suren usein että "hukattiin" aika jolloin lapset olivat pieniä kiirehtiessämme kaiken älyttömän perässa lohduttaudun sillä että voimme vieläkin näyttää esimerkillämme että aikuisuus ei ole pelkkää kiirettä, stressiä ja totista puurtamista. Se on ihan uskomaton seikkailu jännittävien asioiden parissa kun sitä katsoo oikean väristen linssien läpi (:

Kuten vaikka ruoan säilytys...kaikesta voi tehdä kaunista...on juhlaa hakea ihan tavallisia elintarvikkeitä näin söpöstä paikasta...Piilotin mikronkin sinne kun se pilaa vanhan tunnelman keittiössä, mies oli ihan ihmeissään että mihin meidän mikro on kadonnut...hih
Nyt velvollisuudet kutsuvat lähden viemään raavaille työmiehille mehua (;

Ette usko miten mä säikähdin aamulla kun menin katsomaan kanasia navettaan ja huomasin
että yksi kana puuttuu....laskin monta kertaa ja melkein väänsin jo itkua kunnes älysin...raukka oli piilossa epätoivoisen näköisenä hautomassa munaa...Kyllä me ihmiset ollaan hirveitä toinen äheltää jälkikasvua ulos ja me napataan ne ja syödään....huomenna sitten tiput lähtevät kotiin...en tiedä teistä ootteko jo ihan kypsiä mun kanapostauksiin?
Mä ainakin oon ihan haikea kun lähtevät...

Tässä on nyt sitten toinen mekko jonka sain tänään valmiiksi...vaatii ehdottomasti keltaiset
kumisaappaat kaveriksi. Mulla on kohta varmaan 15 samanmallista mekkoa...mutta kun tää malli istuu niin hyvin niin mitä väliä?  

Ihan mahtavan ilman lykkäsi joten oon touhuillut pihalla...leikannut pensaista ja omppupuista kuivia oksia...täytyy myöntää ettei ole kyllä minkäänlaista hajua miten niitä
kuuluu leikata kunhan vetelen innolla. Mä oon kyllä kaikkien puutarhatumpeloiden äiti...muistan  kun taannoin innostuin kalkitsemaan pihaa...siinä sai kyytiä kaikki mitä eteen sattui . Anoppi meinas hermostua kun kerroin kalkinneeni alppiruusutkin  (niitä ei vissin kuulu kalkita) päättelin terävänä sitten jälkeenpäin..

 

Näihin kukkoisiin tunnelmiin pääsiäistoivotukset  teille jotka ilmeisesti luette mun kummallisia juttujani...

Tää kanaemona oleminen on oikesti niin kivaa...mä tykkään ihan hirveästi puuhata eläinten
kanssa se rauhoittaa ja jotenkin vie mua lähemmäksi luontoa ja maata...kun tuntuu että elämässä ei oo mitään järkeä on aika itsekin vähän hidastaa, pysähtyä ja miettiä miten kallisarvoisen elämänsä kuluttaa. Mitä väliä on olemattomilla pikku murheilla kun oikeasti oivaltaa elämän salaisuuden... Se on rakkaus: Ihmisiin, eläimiin ,luontoon asioihin joilla on oikeasti merkitystä. Musta tuntuu että maailma olisi ihan toisenlainen jos me kaikki pysähtyisimme miettimään näitä asioita. Ei tarvitsisi olla eri puolueita köyhiä tai rikkaita vaan ihmisiä jotka välittävät toinen toisistaan  ja tekevät kaikkensa että täällä olisi kaikilla hyvä olla. Kukaan ei haluasi tehdä päätöksiä jolla tuhotaan luontoa ja toisiamme. Kukaan ei tuomitsisi toista ihonvärin, seksuaalisensuuntautumisen tai uskon tai kielen takia. Kenenkään ei tarvitsisi elää pelossa tai puutteessa. Muutos lähtee pienistä asioista hyvistä teoista toinen toistamme kohtaan. Milloin viimeksi autoit pyyteettömästi jotain läheistä joka sitä tarvitsee? Vaikka jututtaisi yksinäistä vanhusta ihan vaan huvikseen tai kantaisi
ostoskassia tai antaisi läheiselleen lahjaksi vaikka aikaa oikesti kuunnella ja olla läsnä.
Tapoja on miljoonia mä haastan kaikki blogini lukijat (joita on jo 51 JIPPIII!!!)  mukaan kampanjaan: Tee yksi pyyteetön hyvä teko päivässä jollekulle. Sen ei tarvitse olla kuin poimin kadulta jonkun toisen heittämän roskan! Pistetään hyvä kiertämään sillä on mahtava vaikutus meihin kaikkiin (:

Paljon kävi porukkaa tän päivän aikana ihmettelemässä kanoja...eräs pieni poika jonka piti ystävänsä

mukana tulla ei päässytkään...loppupäivästä saatiin musertava uutinen samainen poika jäi kotinsa lähellä auton alle ja lähti viimeiselle matkalleen  taivaan isän luo.  En tiedä olenko koskaan kohdannut mitään niin surullista kun vanhemmat kertomassa suru-uutista 9-vuotiaalle pojalleen. Päivällä kaikki oli vielä hyvin pojat kävivät virpomassakin yhdessä...
Vetää aika hiljaiseksi, omistan tämän runon tuolle urhealle pienelle pojalle:


                        -Enkelin syli-

                         Pienen enkelin siipien alla,

                         On minun aina hyvä olla.

                         Siellä olen turvassa,

                         Kaikilta maailman murheilta.

                         Pienen enkelin sylissä,

                         Pilven reunalla katselen.

                         Olen rauhassa ikuisessa,

                         kanssa pienen enkelin.

                                 Annu Valo-

                                          

                                      Muistatteko vielä kun mä joskus kirjoitin että kerään elämyksiä ja

                                      kokemuksia tavaran sijaan. Tänään pistin "elämystenpankkiin"

                                      monta uutta jännää kokemusta...en olis koskaan voinut kuvitella

                                      että mä ulkoilutan kanoja, kukkoja ja ankkoja...oli nimittäin aika

                                      jännää tutkia pihapiiriä yhdessä. Etenkin että karkaako ne ja miten

                                      saan ne takaisin sisälle...

                                 Tää musta pieni kana on niin ressukka...muut hylkii sitä ja ajaa pois.
                                 Silti se urhoollisesti kipittää muiden perässä ja väistelee muita...
                                    

                                        Ankat oli huomattavasti vaikeampi houkutella ulos...
                                         

                                    Nekin nauttivat selvästi kun vihdoin rohkaistuivat pihalle,
                                    lätsyttelivät kuralätäkössä ja vilistivät tiiviissä ryhmässä
                                    pitkin pihaa.
                                      

                                Päivän suurin ihme on kyllä tässä...aamulla ennen töihin lähtöä
                                kävin pikaisesti katsomassa kanasia ja meinasin lentää riemusta        
                                kattoon...MUNIA! Kehuin kanoja että hyvä tytöt vitsit miten
                                hienoja munia ootte muninut...mieskin joka ei alkuun ollut kanoista
                                niin innostunut soitti mulle kesken päivän töihin ihan vaan kertoakseen
                                että TÄÄLLÄ ON MUNA! Meidän elämä tulevaisuudessa taitaa siis olla
                                hyvin munakeskeistä. Musta saattaa tulla vakavasti otettava haastaja
                                munamiehelle nimittäin munanainen!!! Ja huomaatteko jokainen on
                                ihan erikokoinen ja värinen ei mitää tylsää tasalaatua vaan uniikki-
                                yksilöitä. Vanhempi tyttö yritti napata yhden paistaakseen johon mä
                                vastasin että ET VARMAAN! NÄÄ MUNAT ON PYHIÄ...

Ompeluhulluus iski taas...ostin eurokankaasta ihania rajuja kankaita

....

Tämä kangas maksoi vähän reilu 5€ metri...tälläinen on ensimmäinen mekko...

Tänään tulivat ankat ja kanat...ihan superkivaa!!!!!Ovat jo ihan kotiutuneet (:

Mun päässä soi taukoamatta laulu: Mummo kanasensa niitylle ajoi pienet kanaset ne hyppeli...
Mä nään mielessäni että ulkoilutan hoito-kanojani mummolan pellolla ja ne lentää lintuparven mukana kauas pois ja mä selittelen omistajalle kun tulee hakemaan lintujaan että nythän on niin että niitä oli siis viisi kanaa mutta kävi pieni vahinko...apua. Toivottavasti ne on vielä hengissä mun hoidon jälkeen..mä en oo ikinä ollu niin lähellä kanoja kuin äsken kun ne nokki mun kumisaappaita ja yksi hyppäs mun olkapäälle...voin kertoa että en ollut ihan rentona...saa nähdä miten mä innostun näistä. Kehuin omistajalle että mä koulutan näitä koko viikon että kun tuut takaisin ne osaa istua...mutta teknisesti miten kana vois istua? Täytyy suunnitella hieman mitä kannattaa yrittää opettaa, ehkä ennemmin maahan? 

Rukous itsensä rakastamiselle Teksti: Don Miguel Ruiz Pyydän sinua tänään, Maailmankaikkeuden Luoja, auttamaan minua hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, itseäni tuomitsematta. Auta minua hyväksymään mieleni sellaisena kuin se on, kaikkine tunteineen, sekä kaikki toiveeni ja unelmani, persoonallisuuteni ja yksilöllinen olemukseni. Auta minua hyväksymään kehoni juuri sellaisena kuin se on, näkemään sen kauneus ja täydellisyys. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, etten enää koskaan torju itseäni tai asetu onneni, vapauteni enkä rakkauteni tielle. Anna jokaisen tekoni, reaktioni, ajatukseni ja tunteeni tästä lähtien perustua rakkauteen. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että koko elämäni uni muuttuu pelosta ja ristiriidoista rakkauden ja ilon ilmentymäksi. Anna rakkauteni olla niin voimakasta, että se tuhoaa kaikki ne valheet, jotka minut on ohjelmoitu uskomaan ? kaiken mikä saa minut uskomaan, etten ole tarpeeksi hyvä, vahva, älykäs tai kyvykäs. Anna minun rakastaa itseäni niin suuresti, ettei minun enää tarvitse elää muiden ihmisten näkemysten mukaan. Anna minun luottaa itseeni ja arvostelukykyyni. Kun rakastan itseäni, uskallan ottaa vastuun elämästäni ja ratkaista eteeni tulevat ongelmat. Anna minun toteuttaa toiveeni rakkauteni voimalla. Anna minun tästä päivästä lähtien rakastaa itseäni niin paljon, etten enää koskaan luo tilanteita, jotka ovat itseni vastaisia. Voin elää elämääni omana itsenäni sen sijaan, että yrittäisin esittää jotain muuta toisen hyväksynnän saadakseni. En enää tarvitse muiden hyväksyntää tai kehuja, sillä tiedän kuka olen. Anna rakkauteni saada minut nauttimaan näkemästäni joka kerran kun katson peiliin. Anna hymyn loistaa kasvoillani ja vahvistaa sisäistä ja ulkoista kauneuttani. Auta minua tuntemaan niin suurta rakkautta itseäni kohtaan, että nautin aina omasta itsestäni. Anna minun rakastaa itseäni ilman tuomitsemista, sillä tuomitseminen saa minut syyttämään ja rankaisemaan sekä itseäni että muita, jolloin kadotan rakkautesi. Vahvista tahtoani, jotta voisin nyt antaa itselleni anteeksi. Puhdista mieleni myrkyllisistä tunteista ja itsesyytöksistä, jotta voisin elää rauhassa ja rakkaudessa. Anna itseäni kohtaan tuntemani rakkauden muuttaa elämäni uni. Anna tämän uuden sydämessäni olevan voima, itsensä rakastamisen voiman, muuttaa jokainen ihmissuhteeni, alkaen suhteesta omaan itseeni. Auta minua vapautumaan kaikista ristiriidoista. Anna minun viettää iloisena aikaani rakkaimpieni kanssa ja antaa heille anteeksi kaikki kokemani vääryydet. Auta minua rakastamaan itseäni niin paljon, että voin antaa anteeksi jokaiselle joka on minua elämäni aikana loukannut. Anna minulle rohkeutta rakastaa perhettäni ja ystäviäni täysin ehdoitta ja muuttaa ihmissuhteitani myönteisesti ja rakastavasti. Auta minua luomaan uusia kanssakäymisen tapoja, jotta minun ei enää tarvitsisi käydä valtataisteluja toisten kanssa, olla voittaja tai häviäjä. Anna minun pyrkiä kohti rakkautta, iloa ja sopusointua. Anna suhteeni perheeseeni ja ystäviini perustua kunnioitukseen ja iloon, jottei minun enää tarvitsisi sanella heille, miten ajatella ja käyttäytyä. anna minun nauttia suurenmoisesta rakkaussuhteesta; anna minun tuntea iloa jokaisesta hetkestä, jonka jaan kumppanini kanssa. Auta minua hyväksymään muut juuri sellaisena kuin he ovat, heitä tuomitsematta, sillä torjuessani heidät torjun myös itseni. Torjuessani itseni torjun sinut. Tämä päivä on uusi alku. Auta minua aloittamaan elämäni alusta itseni rakastamisen voimalla. Auta minua nauttimaan elämästä, ihmissuhteistani, kokemaan uutta, ottamaan riskejä, elämään ja uskaltamaan ilmaista rakkauttani. Anna minun avata sydämeni rakkaudelle, joka on synnyinoikeuteni. Auta minua tulemaan Kiitollisuuden, Anteliaisuuden ja Rakkauden mestariksi, jotta voisin nauttia kaikesta luomastasi aina ja iänkaikkiaan. Aamen.

Teksti positiivareiden sivuilta...Jokainen kohta täyttä asiaa (:

                               Aloitetaan sitten maanantaina sijaisvanhemmille tarkoitettu
                               pride-valmennus, en tiedä viiraako päässa kun ei riitä että
                               kasvattaisi vaan omia lapsia vaan tuntuu että vielä olisi syliä
                               ja rakkautta jaettavaksi muillekkin lapsukaisille...
                               Noh ensi viikolla pääsen testaamaan hoivaviettiäni seitsemään
                               kanaan ja yhdeksään ankkaan jotka lupasin ottaa reiluksi
                               viikoksi mummolaan hoitoon...sairaan hauskaa ja pelottavaa
                               ja jännittävää yhtä aikaa...saapahan muut ihmiset mietittävää
                               kun meikäläisellä on kiire kotiin kylvettämään ankkoja hahaaaaa

                                   Luvalla esittelen vielä päivänsankarin...
                   tässä kaikkien äitien-kesyttäjien kuningatar, kiitos kun otit minulta luulot pois (;
                                                  

Juhlintaa ja remonttia...

Täällä juhlitaan nuoremman neidin 19v. syntymäpäivää... Olin itse suunnilleen saman ikäinen hänet saadessani ... Kun sain tytön ensimmäisen kerran syliini hän katsoi minua tuimasti suurilla tummilla silmillään ja tunsin jo silloin että nyt on vastassa jotain sellaista että taitaa mennä tän äidin elämä ihan uusiksi. Sen päivän jälkeen ei mikään ollut ennallaan... Olin itse pienestä pitäen kuulu itsepäisyydestäni ja sain sellaisen vastustajan että housut tutisi. Lopputulos kasvatuksessa taisi ollakkin että minähän siinä pehmenin ja kasvoin... 

                                                                                 

Leivoin innolla tytön juhliin ja kysyin onko toiveita mitä tehdään sain ivallisen toiveen hellou-kitty kakusta johon minä että tottakai! Pitäiskö vielä olla samaa teemaa paperihatut ja pillit...hahaa... sai mitä tilasi...

HUOMENNA JATKUU REMONTTI!!!! JIPPIIII! Nyt lähtee mikki-boordit-muovimatot ja muut... 

                                                                               

Huoneen seinässä on tälläinen pikku-ikkuna jonka ajattelin vaihtaa tähän kaunokaiseen... 

                                                                                    

Kaveriksi tapettitalon rajua mutta ah. niin makeeta tapettia 

                                                                                      

Kunnon lankkulattiat ja sit tulee hyvä.... 

                                                                                 

Elvis Presley - Return To Sender [Video]

Tässä teillekkin maistiainen vanhaa kunnon Elvistä, voi kun vois palata
takaisin tuohon aikaan mä olisin ainakin kirkumassa ihan lavan edessä...

Täällä pitäis melkein olla piilokamera seuraamassa tän seesteisen rouvan touhuja...

Aamulla kirjoittaessani edellistä postausta olo oli niin rauhallinen ja viisas.

Just elä hetkessä ja keskity siihen,,, rupesin sit ompelemaan, kutomaan, leipomaan..

Kävin välillä kaupassakin ajoin kuin riivattu pitkin liukkaita hiekkateitä kukka-kumisaappaat
jalassani ja tanssin ja huidoin istuallani Elvistä fiilistellen. Että jos joku näki se en ollut minä.
Leivoin huomisille tyttären synttäreille vaikka mitä ja maistelin kaikkea taikinasta lähtien
niin että nyt meinaa oksennus tulla. Siinä samalla järjestin kuiva-aine kaapin ja pesin
jääkaapin. Mutta mä nautin joka hetkestä! Eli täähän on just sitä HETKESSÄ ELÄMISTÄ
nyt mä lähen lenkille ja saunaan...

On muuten aikamoisen pysähdytttävä  lause: Elämän salaisuus ei ole saada kaikki mitä haluat vaan haluta sitä mitä sinulla jo on...kuinka usein ajattelee että kunhan saa tuon ja tän niin sitten olen onnellinen, oli kyse isommasta autosta, talosta, huonekalusta, uudesta vaatteesta... Tai odotuksesta että kunhan tästä elämänvaiheesta selvitään niin sitten alan nauttia elämästä tai että elämä pitäis olla koko ajan kuin olisi huvipuistossa yhtä tapahtumarikasta ja jännittävää. Samalla kun kiirehdimme kaikkien näiden asioiden parissa elämä lipuu ohi kuin varkain , yhtäkkiä huomaa että elämähän oli parasta just sillä hetkellä jolloin ajatukset oli jo tulevassa. Kun osaisi elää just siinä hetkessä nauttia ihan yksinkertaisista perusasioista ja tehdä sitä asiaa mitä parhaillaan tekee nauttien siitä. Pelkästään omaa asennettaan ja ajattelutapaansa muuttamalla pystyy tekemään asioista erilaisia. Ajatelkaapa esimerkiksi kaupassakäyntiä joka tuntuu välillä sairaan tympeältä ja rankalta. Ei tarvitse kuin tehdä mielikuvaharjoitus a'la mummolan hörhö ja kuvitella itsensä tilanteeseen jolloin on jo kuollut eikä tarvitse käydä kaupassa enää ikinä...johan tuntuu jännittävältä olla elossa ja saada mennä kauppaan ihmettelemään mitä kaikkea siellä myydään. Tää toimii niin monessa jopa työnteko alkaa tuntua mukavammalta kun käyttää siihenkin samaa mielikuvaharjoitusta. Tai puoliso jota välillä katselee ärsyyntyneenä ja miettii että miten mä ikinä haksahdin noin urpoon tyyppiin, kuvittele hetki jolloin sinua tai häntä ei enää ole... Lakkaa nopesti häiritsemästä ihan pikku jutut toisessa. Sitäpaitsi koskaan ei pidä menettää uskoaan ja toivoaan...

mulla oli jo vähän lannistettu olo kun mun kaikki projektit menee pieleen... Mutta nyt mä hihkun onnesta kun tutkin istutuksiani NÄÄTTEKÖ? Jos ihan tarkkaan katsoo yksi varmaan kymmenestä purkkiin istuttamastani siemenestä on hengissä JIPPIII! Vielä musta suuri puutarhuri tulee...